Niin vaihtuivat Suomen syksyn sateet Kroatian aurinkoon, eikä hetkeäkään kaduttanut. Varasimme matkan jo kesän alussa suuren suomalaisen matkanjärjestäjän kautta. Vain pari tuntia varauksen tekemisen jälkeen omakotitalomme keskuslämmitysjärjestelmä sanoi sopimuksensa irti ja nopeat arviot korjauskustannuksista liikkuivat useissa tuhansissa euroissa. Ehdimme jo pohtia matkan perumistakin, mutta emme kuitenkaan lopulta niin tehneet, onneksi.
Matka-ajankohta osoittautui sään puolesta oivalliseksi – Suomen tulvia aiheuttaneet sadekelit vaihtuivat Kroatian ”intiaanikesään”, kuten paikalliset koko viikon jatkuneita helteisiä kelejä itsekin kuvasivat eli sään puolesta matka ei olisi voinut olla onnistuneempi. Löysimme varaamamme hotellin suuren suomalaisen matkanjärjestäjän nettisivuilta ja upouusi hotelli osoittautui loistokohteeksi heti ensimmäisestä päivästä alkaen. Sijaintinsa puolesta paikka sopi meille kahdelle aikuiselle hyvin – hotellin viereiseltä bussipysäkiltä oli 15 minuutin bussiyhteys Dubrovnikiin yleensä puolen tunnin välein – tosin Dubrovnikin yöelämää etsiville sijainti saattaa olla jonkin verran haastava. Tämä One Suite Hotel ei myöskään ole rannalla, joka kuitenkin sijaitsi kätevästi vain muutaman minuutin kävelyn päässä.
Itse hotelli oli keväällä valmistunut ja siis hyvin uusi ja moderni – huoneet hyvin tilavia, siistejä ja viihtyisiä. Oikeastaan ainoa hämmennys tapahtui, kun paljastui, että varaamassamme huoneessa oli sängyn sijasta avattava vuodesohva – tämän tieto oli meiltä jäänyt huomaamatta, vaikka se ilmeisesti olikin matkanjärjestäjän hotellitiedoissa merkittynä. Korjasimme tilannetta paremmaksi ylimääräisellä petarilla, jonka huonesiivooja pyynnöstä toimitti. Hotellin henkilökunta koostui nuorista, kielitaitoisista ja ystävällisistä ammattilaisista. Yksi valintamme keskeinen kriteeri oli toimivat ravintolapalvelut ja erityisesti niiden taipuminen gluteenittomaan ruokavalioon. Tämän vuoksi olimme valinneet huoneen, jossa oli myös pieni keittiö, jääkaappi jne. Aivan hotellin vieressä oli iso ostoskeskus, jonka markettien valikoimista löytyi hyvin myös gluteenitonta tarjontaa, esim. tuoretta gluteenitonta leipää.
Erityisen tyytyväsiä olimme hotellin aamiaiseen, joka oli kotoisa ja myös erityisruokavaliot huomioon ottava. Kokemukseni mukaan se oli myös ensimmäinen hotelliravintola, jossa tarjoilija jokaisena aamuna toi keittiöstä erityisruokavalioleipäannokseni iloisesti hymyillen ja erikseen pyytämättä heti, kun astuin aamiaishuoneeseen. Olin toki sen verran tehnyt pohjatyötä, että lähetin hotelliin sähköpostitse tietoa ruokavaliostani etukäteen – hotellin vastaanottovirkailija vastasi jo tuolloin postiini ja lupasi viedä tietoa keittiölle. Kun ensimmäisenä iltana sitten saavuimme hotelliin, niin jo kirjautuessamme sisään myös keittiöstä vastaava työntekijä tuli keskustelemaan kanssamme, mikä oli mielestäni todella hyvää palvelua. Ja saimmehan sitten viikon aikana hotellin samalta keittiövastaavalta muutaman erityisruokavalioon sopivan reseptinkin mukaan kotiin vietäväksi. Myös iltaisin ravintolan pieni menu taipui sekin loistavasti erikoisruokavalioon liittyviin toivomuksiin. Näitä ansioita ei matkanjärjestäjän nettisivujen hotellikuvauksessa tietenkään esitelty. Sen verran onnistunut hotellivalintamme oli, että päädyin tutkimaan asiaa pintapuolisesti ja löytyyhän netistä listoja ”gluteenittomista hotelleistakin”, vaikka glutenfreehotelsguide.com-sivustolta tosin ei löydy meidän hotelliamme, ainakaan vielä. One Suite Hotel Kroatian Mlinissä on mielestäni, jos nyt ei aivan paratiisi niin joka tapauksessa varauksetta suositeltava majapaikka gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle Dubrovnikin turistille.
Kuten matkoilla aina, olin nytkin varannut matkalaukkuun itselleni sopivia evästarpeita. Useampana päivänä ne kuitenkin olivat jokseenkin turhia ja jäivät siis osin käyttämättä. Kroatia ainakin Dubrovnikin ympäristössä oli mielestäni todella helppo gluteenitonta ruokavaliota noudattavalle matkailijalle. Yleensä tarjoilijat puhuivat hyvää englantia ja gluteenittomuus oli selvästi jo tunnettu asia. Ravintoloiden ruokalistoilla ei gluteenittomuutta oltu erikseen esitelty, mutta yleensä aina löytyi sopivia kala- ja liharuokia tai salaatteja, jotka pyynnöstä voitiin valmistaa gluteenittomana. Pitsat ja oluet tosin kannatti unohtaa, mutta se ei haitannut, sillä paikalliset viinit, varsinkin Peljesakin niemimaan punaviinit korvasivat tämän puutteen hienosti. Ja löytyi ainakin Mlinin rannasta ravintola, joka tarjoili myös pastaa gluteenittomana.
Osallistuimme viikon aikana parillekin matkanjärjestäjän organsoimalle matkalle. Bussimatkat Montenegroon sekä Bosnia-Herzegovinaan olivat varsin pitkiä, joten niitä varten varasin reppuun juomista, eväspatukoita, hedelmiä ja myös eväsleivän. Montenegron matkalla pieni syrjäseudun kahvila tarjosi etukäteen tilatun välipalaleipänsä myös gluteenittomana versiona – juustoa ja ilmakuivattua kinkkua viinin kera. Kotorin vanhassa kaupungissa pysähdyimme katuravintolaan, jonka lounaslistalta löytyi kalakeittoa, joka tarjoilijan tarkistettua asian keittiöltä, osoittautui minulle sopimattomaksi valinnaksi. Niinpä löysin listalta tilalle pestorisoton, joka olikin iloisen vihreä ilmestys lautasella, kun se tuotiin pöytään. Bosnia-Herzegovinan Mostarissa aika kului purkamattomia sotaraunioita katsellessa eikä nälkä oikeastaan edes ollut. Sielläkin kuitenkin istuimme sattuman varassa valitun ravintolan terassille ja listalta löytyi vaivatta gluteeniton annos. Mostarin kaduilla olleet lukuisat lapsikerjälaiset vähensivät kuitenkin kummasti ruokahalua. Ja Kenian matkaa mukaellen alkoi taas tuntua jotenkin vähäpätöiseltä ottaa vaikkapa valokuvia gluteenittomista ruoka-annoksista.
Varsin yllättäen hyvin sujuneen viikon päätteeksi jouduin reklamoimaan viimeisen päivän kuljetusjärjestelyt hotellilta lentokentälle – olimme varanneet ja maksaneet kuljetuksen etukäteen. Lähtöpäivänä olimme hyvissä ajoin ohjeiden mukaisessa paikassa hotellin edustalla olevalla bussipysäkillä. Paikalle tuli noin 15-paikkainen minibussi, jonka perässä oli pieni perävaunu matkalaukkuja varten – bussia ajoi, ehkä noin 80-vuotias, joka tapauksessa selvästi ikämies, joka ei osannut englantia, mutta yritti vilkkaasti viittomalla ja kroatiaa puhumalla kommunikoida kanssamme. Auton tuulilasissa olevasta kyltistä kuitenkin ymmärsimme, että tämä oli kuljetuksemme lentokentälle – koneen lähtöön oli aikaa kolmisen tuntia. Nostimme laukut autoon ja lähdimme matkaan. Autoon noustessani vilkaisin penkillä ollutta paperia, jossa oli listattu hotellit, joista paluulennolle lähteviä noudettaisiin – ensimmäisen kohdalla luki Sheraton – ja kuljettajasetä selittikin jotakin Sheratonista, jossa hän ilmeisesti oli meitä ensin jonkin aikaa odotellut. No, nyt olimme kyydissä ja matkalla kohti seuraavaa lähikylän hotellia, josta kyytiin nousi muutama lisämatkustaja – jotka muuten myös ihmettelivät kuljettajan ikää ja yhteisen kielen puuttumista. Matkatavarat laitettiin vielä bussin takakonttiin, mutta kuljettajasedän piti käydä irroittamassa perävaunu, jotta hän sai auton käännettyä. Ja taas jatkettiin matkaa seuraavalle hotellille, jossa alkoi tapahtua kummallisia. Kroatian maasto on mäkistä ja tiet mutkikkaita. Seuraavan hotellin mäkisellä pihatiellä kuljettajasetä alkoi viittoa jotakuta meistä matkustajista avukseen ulos. Koska olin lähimpänä, menin hänen mukaansa ja pääsinkin sitten pitelemään irroittua perävaunua, jotta se ei lähtisi vyörymään alas mäkeä, kun kuljettaja kääntää autoa. Siinäpä sitten olikin jo kädet mustina, kun kurainen kärry ensin irroitettiin, työnnettiin sivummalle mäkeen, jonne jäin sitä pitelemään ja taas laitettiin takaisin auton perään. Tämän hotellin pihalta ei sitten tullutkaan matkustajia, joten käynti oli turha ja matkaa jatkettiin seuraavalle hotellille. Taas kärrypojaksi pyydettäessä aloin jo miettiä, mitä matkanjärjestäjä tästä hommasta minulle maksaa tai korvaako matkavakuutus, jos loukkaan itseni – kärryynhän alkoi tulla painoa yhä enemmän matkustajien lisääntyessä, ja matkustajia haettiin kaiketi kuudelta eri hotellilta.
Kun kierros alkoi olla valmis ja oli määrä suunnata lentokentälle, sai kuljettaja puhelinsoiton – yhden hotellin matkustajat olivat unohtuneet - tästä kuljettajasetä selvästi hieman hermostui, mutta lähti palaamaan samalle hotellille, jossa olimme jo aiemmin käyneet kääntymässä. Ja löytyiväthän nuo puuttuvat matkustajat – puhuivat sujuvasti vain suomea, kuljettaja ilmeisesti kroatiaa ja kovasti selittivät toisilleen sen enempää ymmärtämättä. Kärryssä oli nyt painoa sen verran, että kuljettaja päätti olla enää irrottamatta sitä vaan lähti ajamaan alas kylän pohjaa, jossa oli pieni bussiasema. Sielläkään kääntyminen ei onnistunut, sillä paikka oli suljettu puomeilla. Kuljettaja oli silminähden hämentynyt ja hermostunut tullessaan pyytämään minua jälleen ulos autosta kykenemättä selittämään minulle ongelmaa. Tilannetta hämmensi edelleen se, että nyt minibussi blokkasi parkkialueelle kulkevan liikenteen, koska seisoi siinä puomin edessä. Syy siihen, miksi kuljettaja ei ajanut puomin läpi selvisi, kun kävelin puomin valvontakopin ääreen pyytämään, että valvoja avaisi bussiaseman puomin, jotta alueelta päästäisiin poistumaan. Hän toki ymmärsi asian kun sen hänelle englanniksi selitin ja avasi puomin. Pääsin vielä ohjaamaan liikennettä kuljettajan peruuttaessa autoa kärryn kanssa ja lopulta auto saatiin kääntymään niin, että kuljettaja pääsi ajamaan puomin läpi. Ennen kuin itse ehdin auton kyytiin, tuli puominvalvoja kuitenkin viereeni ja selitti, että puomin avaamisesta pitää maksaa – kuljettaja istui nyt ratin takana eikä hievahtanutkaan. Asia jäi siis hoidettavakseni ja selvisi, että avaaminen maksoi 75 kunaa (noin 10e) – annoin puomivahdille 100 kunaa enkä jäänyt odottelemaan vaihtorahaa, sillä kaikkeen edellä kuvattuun oli kulunut melkoisesti aikaa ja meillä oli selvästi jo kiire kentälle ehtiäksemme lennolle. Se, miksi kuljettaja ei itse maksanut puomivahdille, ei minulle selvinnyt – ehkä hänellä ei ollut rahaa tai sitten hän ei vain halunnut maksaa, ken tietää.
Päästyämme kentälle selvisi, että paluulentomme oli useita tunteja myöhässä, ja jäimme odottaamaan sitä lentokentälle. Yllättäen Dubrovnikin lentokentän (yläkerran) kahvilasta löytyi vielä hyvin myöhäisenä iltahetkenä gluteeniton (merkitty) salaatti, jonka lunastin lentoyhtiöltä saamallani ”hoivaksi ja huolenpidoksi” tarkoitetulla 7 euron voucherilla. Selitin paluukuljetuksen kärrypoikahomman vaiheet matkanjärjestäjän edustajalle, jonka tapasimme lentokentällä. Hän maksoi minulle takaisin puomivahdille antamani 100 kunaa. Ja juuri äsken sain tekemääni reklamaatioon vastauspostia – matkanjärjestäjä muisti minua ja kurautuneita käsiäni pienellä lahjakortilla. Hotellin keittiövastaavalta saamani reseptit odottavat tuossa vielä kokeilijaansa. Niitä minulla on hyvin aikaa testata samalla, kun odottelen lentoyhtiön vastausta tekemääni reklamaatioon myöhästyneestä lennosta.
Post Scriptum:
Kokeilin ensimmäistä saamistani resepteistä jo ennen joulua - sen verran onnistunut tuo oli, että laitan sen tänne jakoon. Itse jaoin ohjeen mukaisen taikinan kahteen kakkuvuokaan, joissa irrotettavat pohjat
ja jotka vielä vuorasin leivinpaperilla.
MANTELI, SITRUUNA, POLENTAKAKKU (gluteeniton)
400g voita
400g sokeria
400g mantelijauhoa
220g polentajauhoa
5 munaa
4 sitruunan kuori
1 sitruunan mehu
1 tlk leivinjauhetta
Vaahdota voi ja sokeri.
Lisää munat yksitellen.
Sekoita kuivat aineet ja lisää ne.
Lisää sitruunan mehu ja kuoret.
Sekoita.
Paista 160 astetta 40-50 minuuttia.
Kroatialainen sitruuna-manteli-polentakakku
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.