Ensitunne

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!
<< Alkuun < Edelliset
Seuraavat > Loppuun >>
  • Jezu  Ylläpitäjä15.3.2009 13:49

    Millaiset teidän aivan ensifiilikset oli, kun saitte kuulla sairastavanne keliakiaa?

    Oma tunne oli, että tämä ei voi olla totta. Ei käynyt mielessäkään, että syynä voisi olla keliakia. Kun olin jo vuosia tuntenut keliaakikon ja tiesin mitä rajoituksia keliakiassa on, ajattelin tosiaan, että tämä ei voi osua omalle kohdalle... mutta niinhän ihmiset taitavat ajatella kaikista ikävistä asioista

    Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07

  • Sussu 97 viestejä15.3.2009 14:24

    Tunnen olevani aika onnekkaassa asemassa siinä mielessä että minulla on ollut keliakia syntymästäni asti, todettiin 8kk:n ikäisenä vuonna -70. Jotenka sitä on "kasvanut syömään oikein". Joskushan se masenti lapsena kun ei kaikkea saanut syödä mitä mieli teki.Koulussa toiset kiinnittivät huomiota kun oli eri ruokaa jne, siihen aikaan tuntui ettei kellään muulla ollut keliakiaa. Mutta kaikki kyllä valistuivat kun informoin reippaasti asiasta. Nyt taitaa olla niin että harvemmassa on ne ihmiset jotka eivät tiedä mikä keliakia on. Luulisin. Täytyy myös sanoa se että tänä päivänähän tuotevalikoima on älyttömän kattava. Leipääkin saa valmiina jne. 1970-luvulla tilanne oli vähän toinen...vaan oikein hyvin on sopivaa ruokaa aina suuhun löytynyt.Oma asenteeni koko imeytymishäiriötä kohtaan on se että väkisinkin joutuu syömään terveellisesti ja katsomaan mitä suuhunsa laittaa, joten kaikki turhat pullamössöt jääpi syömättä! Pysyy kuosissa ja hyvässä kunnossa. Monesti olen miettinyt ihmisiä joilla iäkkäänäkin on todettu keliakia. On varmasti vaikea alkaa yht`äkkiä miettimään kaikki alusta mitä voit syödä. Mutta kun alkuvaikeuksista selviää niin kyllä se siitä iloksi muuttuu. Terveyden eteenhän sitä on valmis puurtamaan vaikka miten. Kaikille tsemppiä!! Mahtava että on olemassa tällaiset sivut!!!

  • Kari 364 viestejä15.3.2009 17:46

    Minä koin tavallaan hyvänä asiana, että löytyi. Aiemmin monesti kovasti hämäsi ja häiritsi, että miksi hemoglobiini sitkeästi pysyy alhaalla.. mm. esti verenluovutuksen. Sitten kun luutiheysmittaus paljasti osteoporoosin, tuntui oikeastaan hyvältä kun tietää, mitä juttua pitää alata lääkitä hallintaan. Keliakiaoireita ei ole (kuten ilmaissut moneen otteeseen) ja sikäli asia ei häiritse. Paino kyllä noussut uuden lääkityksen ja dieetin aikana, noin puolen vuoden aikana. Ei kylläkään ole mitään aikeita alata sekoilla osteoporoosin kustannuksella. Liikuntaankin alannut laittaa uudella lailla paukkuja

    Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

  • sattara 9 viestejä15.3.2009 21:55

    Olin ehtinyt ennen diagnoosia jo ottaa keliakiasta selvää lukemalla kaiken aiheesta löytyvän kirjastosta, joten shokkia ei missään vaiheessa tullut. Mies oli enemmänkin huolissaan puolestani: nyt et voi enää juoda oluttakaan. No sekin asia on kyllä korjautunut. Sääli niitä, joiden ensitiedot jäävät ravitsemusterapeutin varaan, minä ainakaan en saanut mitään uutta tietoa sieltä.

  • Mainos

  • Suviih  629 viestejä16.3.2009 09:21

    Olin vasta 8 vuotias kun diagnoosi tehtiin. Äidilläni keliakia oli todettu vuotta aikaisemmin, joten tiesin mistä oli kyse. Lapselle se oli alkuun kuin jännä leikki. Alkuun sattui lipsahduksia, kun yksinkertaisesti unohdin etten saakaan nyt enää syödä sitä samaa keksiä kuin aiemmin, mutta pikkuhiljaa lähti sujumaan. Koulussa sain aina gluteenittoman version siitä samasta ruuasta mitä muillekin oli ja kaikki ymmärsivät asian, sillä vaikka koulumme oli pieni, oli siellä muitakin allergisia lapsia (olin kuitenkin ainut keliaakikko). Koskaan en ole oikeastaan kaivannut mitään terapeutteja joille puhua, itse asiassa ne pari kertaa terapeutilla jotka järjestettiin keliakiakontrollien yhteydessä, olivat mielestäni lähinnä ahdistavia.

    Koulumme keittiön täti oppi muuten tekemään tosi hyviä gluteenittomia sämpylöitä! Yläasteelle siirtyessäni jäin niitä kaipaamaan.

    Gluteenittomia leivontaohjeita: http://www.gluteenitontaleivontaa.fi
    Blogin Facebook-sivut:
    https://www.facebook.com/gluteenitontaleivontaa

  • keliaakikko97 107 viestejä16.3.2009 09:34

    Minä olin vain 5 vuotta, kun sain diaknoosini. No, kyllä se 5 vuotiaana itketti, jälkeenpäin aika huvittavasta syystä.
    Kun olin ollut ennen diaknoosiani kokeillut ym. vähälaktoosista ruokavaliota ja gluteenitonta ruokavaliota, jotta vatsakivut kaikkoaisivat. Siten tajusin, että en enää koskaan voi syödä sitä, mikä oli pannassa gluteenitoman ruokavalionkin aikana. Mutta kaikkein huvittavinta, jäin kaipaamaan kahta eri KARKKIlajikettta aluksi itkien! Että olin outo kertakaikkiaan... Eli lyhyesti sanottuna: ensitunne oli itku!

    Elämässä ei ole pakko kun kuolla!... ja noudatta gluteenitonta ruokavaliota.

  • higga 209 viestejä16.3.2009 21:07

    Meidän pikkukeliaakikko ei varmaan ole vielä edes tajunnut olevansa erilainen. Toisaalta joskus oon ajatellut hänen olevan onnellisessa asemassa kun ei muista miltä vehnä tai ruis maistuu, joten kun tottuu vauvasta asti gluteenittomiin, tulee niistä niitä normaaleja makuja. Äitinä ensitunne oli kyllä hurja, tarkoittihan keliakia elinikäistä dieettiä. TOisaalta olin kyllä hirveän helpottunut, että oireille saatiin nimi ja lapsi voimaan paremmin!

  • Pulla 267 viestejä16.3.2009 22:43

    Makujen takia minulla ei ole ollut juurikaan ongelmia, koska en ole koskaan pitänyt ruisleivästä sen karvauden takia. Itse asiassa keliakian takia olen tutustunut ihan uudenlaisiin makuihin, mitä tuskin olisin koskaan ilman keliakiaa tehnyt.

    Ajattelin kanssa jossain vaiheessa, että tulee syötyä terveellisemmin - ja toisaalta niin, koska ennen en lihonut millään ja yritin pitää painoani mm. syömällä vehnäpullaa ja nyt on painoa tullut - mutta olen alkanut leipoa kaikkea hyvää, ja tulee kyllä syötyä

  • milla 412 viestejä17.3.2009 05:29

    Ei kovinkaan suuria tunteita herättänyt, helpotti kun sai oireille nimen. Yksi silloinen hyvä työkaveri oli myös keliaakikko, joten olin kuullut siitä aika paljon
    Pullaa, pastaa yms en käyttänyt silloinkaan. En pidä makeista leivonnaisista, joten se puoli ei ole muuttunut
    Tuoretta ruisleipää kaipaan eniten. Onneksi kaurapuuro sopii masulle, ilman sitä en kestäis.
    Mutta tattari- sekä hirssipuuroa ei varmaan ilman keliakiaa olisi koskaan tullut maistettuakaan :P NAm.

  • Reetta  718 viestejä17.3.2009 21:20

    Kyllähän tuo tieto oli melkoinen tyrmistys. Liki 30 vuotta sitten kun gluteenittomia tuotteita ei juurikaan ollut. Jauhoja oli tasan yksi vaihtoehto (Juvel?), josta tuli niin kamalan makuinen leipä, että syömättä jäi. Muu jauhovalikoima maissi-, peruna- ja soijajauhot. Valmiita tuotteita ei muita kuin riisikakut. Kaurakin oli tuolloin kiellettyjen listalla. Lääkäriltä sain pari monistetta, joissa oli jotain gluteenittomia ohjeita. Onneksi olen ollut perunan ystävä, enkä sairasta laktoosi-intorelanssia. Tattariuunipuurosta on tullut lempparipuuro. Ruisleivän perään en ole itkenyt, mutta karjalanpiirakoista luopuminen on tehnyt tiukkaa, koska ne oli niitä leipomisia, joita useimmmin olen harrastanut. Mutta joku kerta vielä kokeilen leipoa niitä itse - kun oikein piirakkahimo iskee.
    Ravitsemusterapeutteja ei tuolloin liene ollut ja Keliakialiittokin taisi taapertaa lapsenkengissä.
    Tämän ajan keliaakikoilla on varmasti paljon helpompaa ainakin tiedon ja tuotteiden saamisesa. Tietoa löytyy netistä pilvin pimein ja ruokaohjeita sekä keittokirjoista että nettisivuilta.

  • Pulla 267 viestejä17.3.2009 23:27

    Makeiden leivonnaisten ja niiden tarjoilujen kanssa minulla on ollut ongelmaa. Ennen tuli otettua kaikkea mahdollista tarjottavaa ja vielä pariin kertaan. Puuroista en ole välittänyt, ainakaan veteen keitetyistä.

    Ensitunne oli helpotus, jos vihdoin oireille tulisi selitys. Tosin meni aikaa ennen kuin selvisi, että vatsaoireet liittyvät ihokeliakiaan, joten jouduin elämään epävarmuudessa niin kauan kuin oireet helpottivat. Muiden oireiden kanssa on vieläkin epävarmaa. Lisäksi katkeruuttakin siitä, että kun on oireiden kanssa hypännyt niin pitkään lääkärissä, niitä ei ole osattu yhdistää toisiinsa (vatsa, iho, nivelkivut, hiustenlähtö, hermosto ym.).

    Ensin ajattelin myös, että mitäpä tuosta, kun se on vain IHO-, voin varmaan syödä kuten ennenkin, kun tulee vain kutinaa silloin tällöin.

    Keliakiaa en ollut osannut ajatella, kun oli aiemmin otettu verikokeita ja gastroskopiaa ja sanottu, ettei ole keliakiaa.

  • Elina 6 viestejä24.3.2009 13:43

    Sain oman diagnoosini tammikuussa 2009 ja ensireaktio oli täydellinen sokki!! Olin ehtinyt kuvitella mielessäni vaikka mitä sairauksia, eikä keliakia todellakaan ollut niiden joukossa. Taisin jopa itkeä puhelimessa, kun terkkari ilmoitti asiasta. Ensimmäisenä mieleeni tuli kaikki ne ruuat ja herkut, joita en voisi syödä enää koskaan. Kipaisin heti kauppaan ostamaan ison kasan lakritsia, keksejä, suklaata, leipää ja mämmiä ja hyvästelin kaikki tuotteet yksitellen.

    Pari päivää diagnoosin jälkeen tapasin ravitsemusterapeutin ja siitä päivästä lähtien aloin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota. Hankin paljon tietoa kirjoista ja netistä ja kiertelin kaupoissa tutkimassa, mistä gluteenittomia tuotteita löytyy. Olen ehkä joutunut luopumaan gluteenista, mutta tilalle olen saanut uuden ja mielenkiintoisen ruokamaailman, joka olisi jäänyt täysin pimentoon ilman keliakiaa. Jännää, miten näinkin lyhyessä ajassa keliakia on jo osa minua! Sopeutuminen on hyvin pitkälti asennekysymys.

<< Alkuun < Edelliset
Seuraavat > Loppuun >>

Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!

Osallistu keskusteluun

Eniten luetut keskustelut alueella

Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.

©2020 Glu.fi
Tietoa palvelustaUutisetKäyttöehdotKerro kaverilleOhjeet ja säännötIn englishLähetä palautetta – Mitä mieltä uudistuneesta palvelusta? Anna palautetta! ‐ 0,045s