Sain tietää keliakiasta, ahdistaa

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!
<< Alkuun < Edelliset
1 2
Seuraavat > Loppuun >>
  • J-T 91 viestejä28.6.2013 20:17

    Sain tietää keliakiasta vasta äskettäin. Olen nuori ja väkisinkin koko loppuelämän kestävästä sairaudesta ahdistaa. Muuten mennyt nämä pari päivää ihan ok, mutta selaillessani netistä gluteenittomia tuotteita purskahdin itkuun

    Tuntuu vain niin lopulliselta. Vaikka kyse onkin "vain" ruokavalion täydestä muutoksesta, niin silti tuntuu välillä liian oudolta.

    Miten muut ovat selvinneet? Vai onko oma reaktioni ylipäätään ns. liioiteltu?

  • anka72 2 viestejä28.6.2013 21:05

    Alku saattaa olla hankalaa. Onhan se iso muutos, kun joutuu korvaamaan paljon ruokia jollain muulla ja usein myös jäämään ilman. Nykyään on kyllä hyvin saatavilla gluteenittomia vaihtoehtoja.
    Kaupassa kannattaa myös aluksi kysyä mistä gluteenittomat löytyvät.
    Kannattaa liittyä Keliakialiittoon sieltä saa paljon tietoa ja on myös paikallista toimintaa. Jos lähipiirissä on keliaakikkoja niin rohkeasti kysymään heiltä neuvoja.
    Tsemppiä uuden opiskeluun

  • Marjatta 35 viestejä28.6.2013 22:02

    Alussa on aivan pyörällä päästään mitä saa syödä ja mitä ei.
    Kannattaa ajatella niin, että tämä kaikki on vaan minun parhaakseni. Ruoka on lääke.
    Aikaisemmin sairautta on kutsuttu näivetystaudiksi ja potilaat ovat hiljalleen kituneet pois kun ravinto ei ole imeytynyt. Nyt gluteenin välttämisen avulla elämä jatkuu ja keho on täysin terve. Eikö se ole onnellista?
    Voimia sinulle tähän alkutilanteeseen. Vuosien mittaan ruokavalioon tottuu niin täysin, että ei pidä tätä enää lainkaan epätavallisena. Terveellisempää ruokaa tulee syötyä kun ei jokaista pullaa ja kakkupalaa pysty popsimaan.
    Tsemppiä! Ruoka on Lääke!

  • suffe 4 viestejä28.6.2013 22:13

    Luin viestisi tyttärelleni 13v, jolla todettiin keliakia 2v sitten. Hän totesi vaan, just juu...
    Meillä kun ei ole ollut lainkaan ongelmaa missään vaiheessa.
    Kaupoissa on nykyään monipuolinen tarjonta gluteenittomia tuotteita. Ja itsekkin tyttö leipoo joskus
    Hyvää kesän jatkoa

  • kaato 1 viesti28.6.2013 22:44

    Itse olen totutellut keliakiaan vasta puolitoista vuotta, mutta muistan kovin tarkasti, kuinka ensin sain suuren helpotuksen diagnoosista: minua ei vaivannutkaan mikään syöpä tai sellainen sairaus, joka olisi heti kuolemaksi. Helpotusta seurasi kuitenkin tuo sinun kuvaamasi ahdistus. Luulen, että aika moni kokee alkuhetket ahdistavina, kun ei tiedä mihin on tarkalleen ottaen joutumassa. Vielä joskus nytkin, kun pitää mennä uuteen paikkaan ja uuteen tilaisuuteen selittämään, että "kun minulla on tämä keliaakia niin en voi syödä tuota ihanan näköistä juustokakkua, kun siinä on keksipohja" ahdistaa niin pirusti, kun kaikki ryhtyvät voivottelemaan.

    Mutta ehdottomasti suosittelen anka72:n neuvoa: opiskele. Vain lukemalla keskusteluja täällä ja keliaakialiiton sivuilla opit tietämään, mitä voit ja saat syödä. Lisäksi jos sinussa on yhtään jauhopeukalon vikaa, niin saat tehty todella paljon itse hyvänmakuisia korvaavia tuotteita.

    Ja toisekseen kannattaa opettaa myös omalle lähipiirilleen tarkasti, mitä asioita pystyt syömään. Voithan vaikka kutsua perheesi luoksesi leipomaan herkullisia gluteenittomia pitsoja tai munkkeja

    Tsemppiä keliakia-elämään!

  • Mainos

  • KatjaRa 51 viestejä29.6.2013 00:15

    Saa ahdistaa, siinä ei ole mitään väärää tai liioiteltua. On aivan normaalia, että sairastumisen aiheuttama uusi elämäntilanne herättää erilaisia tunteita. Kuten sanoit, se on lopullista. Sopeutuminen sairastumiseen vie oman aikansa. Mutta ajan myötä se helpottuu, ja gluteenittomuudesta tulee osa elämäntapaasi.

    Et kertonut tarkemmin minkä ikäinen olet. Sinun voisi olla hyödyllistä hakeutua sopeutumisvalmennuskurssille. Itse kävin sellaisen saatuani diagnoosin 19-vuotiaana. Kurssilta saa vertaistukea ja paljon hyödyllistä tietoa gluteenitonta elämäntapaa varten. Keliakialiitolla on myös muuta nuorille suunnattua toimintaa ja vertaistukea.

    Myös se, miten sairastuminen tapahtuu, vaikuttaa sopeutumiseen. Monelle pitkään pahoista vatsa- ym. oireista kärsineelle diagnoosi on usein helpotus: oireille löytyy selitys ja selkeä hoito. Toisille, kuten itselleni, diagnoosi tulee vähän kuin puskista. Minulla ei ollut selkeitä, keliakiaan viittaavia oireita, mutta veren vasta-aineet ja tähystyksessä otetut koepalat kertoivat toisin.

    Omalla kohdallani sopeutumista helpotti myös se, että äidilläni on keliakia ja sairaus oli minulle entuudestaan tuttu. Siitäkin huolimatta teki ajoittain mieli heittää itkupotkuraivarit jos esim. kaveriporukalla syömään mentäessä minulle ei meinannut löytyä sopivaa syötävää. Nykyään onneksi on paljon enemmän vaihtoehtoja ja gluteenitonta löytyy monista paikoista.

    Keliakia ei onneksi kuitenkaan ole maailmanloppu , ja sen kanssa oppii elämään. Lopulta sitä ei enää edes ajattele sairautena. Tärkeintä on muistaa, että oikeanlaisella ruokavaliolla pidät itsesi terveenä ja ehkäiset monia, vakavia ongelmia, joita voi muuten seurata.

    Ole rohkea ja utelias. Anna tilaa erilaisille tunteille, jotta voit käsitellä ne ja sitten jatkaa eteenpäin. Tsemppiä!

    Oikotie matkan mutkistaa.

  • Suviih  629 viestejä29.6.2013 02:42

    Itse olin 8-vuotias kun keliakia todettiin, eikä se aiheuttanut sen suurempia tuntemuksia silloin. Äidilläni keliakia oli todettu jo aiemmin, joten asiat olivat tuttuja. Myöhemmin lähinnä ahdisti ala-asteen retkillä, että onko minulle muistettu tilata oikeanlaiset ruoat ravintoiloihin jne. Kaikki kuitenkin sujui ja kaveripiirikin oppi ruokarajoitteeni nopeasti. Nykyään 16 vuotta myöhemmin ei oikein osaa enää edes kuvitella että voisi ostaa tuotteita tarkastamatta ensin tuoteselostetta

    Kunhan pääset uuteen ruokavalioon niin sanotusti sisälle ja huomaat ettei se oikeasti rajoita elämää juurikaan, helpottaa se alkuahdistuskin varmasti. Välillä toki voi ärsyttää kun ei voi sitä lämmintä vehnäpullaa tai tuoretta leipää syödä, mutta vastaavia saa nykyään gluteenittomanakin, joten näistäkin hetkistä pääsee kyllä yli. Tsemppiä ja nyt vaan kokeilemaan erilaisia leipiä ja muita tuotteita avoimin mielin

    Gluteenittomia leivontaohjeita: http://www.gluteenitontaleivontaa.fi
    Blogin Facebook-sivut:
    https://www.facebook.com/gluteenitontaleivontaa

  • milla 412 viestejä29.6.2013 04:20

    Tottakai se aluksi järkyttää, mutta usko, aika auttaa

    Minusta tuntuu kyllä nykyään siltä, että keliakiani on muille ongelma, ei minulle

    Olenkin vuosia syönyt niin puhdasta ruokaa Lihaa, kalaa... Kasviksia . Leipää en edes kaipaa.

  • Juulin 187 viestejä29.6.2013 07:31

    Et minusta reagoi liioitellusti.
    Muutos on iso ja se tuntuu mahdottomalta, itse hankasin vastaan ja urakalla, mutta tajusin pian, ettei tässä muutakaan mahdollisuutta ole.

    Minulla on tulevaisuuden suunnitelmia, joihin ei todellakaan kuulu syöpähoidot. Mitä enemmän aikaa keliakian kanssa kuluu, sitä vaivattommamksi se muuttuu. Eikä sitä enää hirveästi edes ajattele.

    Kannattaa ottaa tämä oppimismahdollisuutena. Ja keliakia ruokavaliossa on se hyvä puoli, että teet suuren työn terveytesi eteen jokaisella lusikallisella.

    Muista ottaa päivä kerrallaan, mennetty on mennyttä ja tulevaisuudesta ei ole tietoa, on vain tämä hetki. Kieltämättä, itseänikin ahdistaa miettiä miten monet sämpylät/leivät/rieskat saan leipoa kun olen alle kolmekymppinen ja aikomus on todellakin elää pitkään.
    Mutta ehkä rahallinen tilanne urkenee jossain vaiheessa niin voin ostaa valmistakin, edes joskus.

    Itselleni tämä matka on ollut mieluisa, olen saanut uuden harrastuksen ja voin paljon paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin!

    Keliakiaruokavalio on kuitenkin oma valinta, kukaan muu ei päätä mitä suuhusi laitat kuin sinä itse. Lääkäri voi suositella mitä tahansa, mutta päätös on aina ihmisen itsensä. Mitä loppujen lopuksi tekee saamanasa tiedon perusteella.

    Muista, että keliakian hoitaminen on sinua varten, ei lääkäriä, vanhempiasi tai ketään muutakaan paitsi sinua itseäsi varten.
    Kuten sanottu. Ruoka on lääke, ja ainoa sellainen.

  • lorangil 82 viestejä29.6.2013 10:54

    Muistan itsekin että eka vuosi oli jotenkin sellaista ahdistavampaa sopeutumisaikaa: kaupassa meinasi ostaa jotain mitä halusi, ja sitten tajusikin, että "ai niin, en voikaan" ja harmitti. Kavereilta tuli myös sitä kommenttia, että "voi kauheeta, ethän sä voi syödä mitään", ja siltä tuntui itsestäkin. Oma entinen ruokavalio oli hyvin vehnä- ja ruispainotteinen, joten oli kamalaa luopua niin monista ruoista ja välipaloista. Asuin myös silloin pienessä kunnassa, minkä valikoimat olivat noin 10% siitä mitä nyt on ulottuvillani Jyväskylässä. Täällä esim. on tuoretta leipää, eikä vain pakasteita. Myös Eilamarin hapankorppuja sain yhden kaupan ottamaan valikoimaansa, ja ne ovat maultaan aika ihanan rukiisia. Mutta elämässä tuli suuri muutos, kun ei voinut juurikaan syödä enää eineksiä ja ruokailusta tuli "hankalampaa". Voikin melkein sanoa, että mitä jalostetumpaa niin sitä todennäköisemmin ruoassa on vehnää..

    Samaten leipomiseni loppui kuin seinään joksikin aikaa. Mutta sitten innostuin kokeilemaan monia reseptejä ja olen innoissani siitä, että nyt osaan tehdä gluteenitonta pullaa(mielestäni ihan samanmakuista kui tavallinen), karjalanpiirakoita, pitsaa, verilettuja, normilettuja, perunarieskaa yms.

    Sosiaalisen elämän kannalta keliakia on myös alkuun pieni shokki, kun ei voi syödä ulkona ihan samalla tavalla kuin ennen. Tai ottaa vain nopeasti kahvilasta sitä sämpylää, jos on suolaisen nälkä. Mutta onneksi monissa ravintoloissa ja kahviloissa on jotakin gluteenittomana. Mutta paikkoja löytyy kyllä jos viitsii etsiä, etenkin etnisiä paikkoja kannattaa kokeilla. Myös tänne on kerätty karttaan arvioita eri paikoista ja miten gluteenitonta löytyy ravintoloista yms.

    Kuitenkaan keliakia ei rajoita kovinkaan paljon tiettyjä "elämän ruokanautintoja". Gluteenittomana löytyy edellen todella paljon perustuotteita, joista ei tule "lisäkustannuksia" esim. suklaa ja karkit(keksi- ja lakukarkit lähinnä poissuljettu, jos pystyy vehnätärkkelystä syömään), hedelmät, lihatuotteet, maitotuotteet, kasvikset, monet jäätelöt(tuutit ja muutamat vehnää sisältävät jäätelöpaketit eivät ole gluteenittomia.. ) tai alkoholijuomat(poislukien lähinnä olut, mutta on siis gluteenittomiakin oluita, esim. Kukko-merkkisiä).. Ja nykyään on gluteenitonta pastaa ja keksejä ainakin myynnissä jo monenlaisia. Hintaa niillä vain on vähän enemmän.

    Älä siis vaivu epätoivoon vaan rohkeasti tutustu uusiin tuotteisiin ja kokeile reseptejä, jos jotakin on ikävä, eikä sitä kaupasta saa. Löydät ajan kanssa ne suosikkisi ja tajuat, miten paljon vanhasta ruokavaliosta voit vielä pitää omanasi.. Muutamia epäonnistumisia keittiössä ja turhia ostoksia varmasti sattuu jokaisen keliaakikon kohdalle. Keskity tosiaan siihen, että tällä ruokavaliolla on tarkoitus pitää sinut terveenä. Ja mitä enemmän jaksat etsiä ja kokeilla, sitä monimuotoisemmaksi loppuelämäsi ruokavalio kasvaa.. Ei ole tarkoitus että keliakian myötä entinen ruokavaliosi kapenee vaan että löydät uusia vaihtoehtoja.

  • lorangil 82 viestejä29.6.2013 10:59

    http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34987/luukas_tiainen.pdf?sequence=1 Tuolla opas keliakiaan vastasairastuneelle. Itse opas siis tiedoston lopussa tiiviimpänä. Toki tuota tekstiä voi lukea alusta asti jos sairaus on vieras ja kiinnostaa.

  • J-T 91 viestejä29.6.2013 11:55

    Kiitos vastanneille. Minulle koko sairuas on todella vieras, näillä näkymin taidan olla lähisukuni ensimmäinen keliaakikko. Kaveri- tai tuttavapiirissä ei myöskään ole keliakiaa.

    Aloin tutustumaan gluteenittomiin jo tutkintavaiheessa, otin niitä siis normaalin ruokavalion ohelle. Oloa ehkä hieman kurjensi myös se, etten ollut lähes koskan syönyt niitä aineksia, mitä gluteenittomiin käytetään ja elimistöhän meni sitten aivan sekaisin.

    Oireista on kärsinyt, on ollut kovaa vatsakipua ja -oireilua ja närästys on ollut jotain aivan helvetillistä. Kova väsymys tuli myös lopulta mukaan, haluaisin vain nukkua tai edes lepäillä.
    Totta kai ihanaa että niistä pääsee eroon ja tulen kyllä ruokavaliota noudattamaan. Tosin välillä ehkä luottamus itseeni on kateissa, tajuanko vielä 10 vuoden päästäkin ettei siihen ruisleipään ihan oikeasti kosketa edes kokeilumielessä?

    Kieltämättä toivoin, että oireisiin olisi löytynyt jokin, mihin olisin syönyt hetken lääkekuurin ja sairaus olisi ollut pois alta. On tullut niin puskista koko homma ettei tiedä miten pitäisi suhtautua.

    Ja ikääni kun kysyttiin, niin olen parikymppinen.

  • J-T 91 viestejä29.6.2013 12:41

    Toisekseen on ehkä pieni pelkokin päällä tulevaisuuden suhteen. Yllättävän moni ainakin omasta tuttavapiiristäni luulee keliakiaa vilja-allergiaksi ja ainakin yksi on todennut niin tietäväiseen äänensävyyn, että "kyllähän noita voi nykyään siedättää". Sai kyllä pitkän ja kiivaan luennon keliakiasta tämän kommentin jälkeen.

    Väkisinkin iskee pelko, että mitä sitä sitten uskaltaa vierailuilla syödä jos ei oteta tarpeeksi tosissaan.

    Miten muilla on alussa ollut? Onko tuttavapiiri ottnut sairauden tosissaan vai onko saanut olla varuillaan ettei vierailulla väitetty gluteeniton paljastukin gluteenilliseksi?

  • Juulin 187 viestejä29.6.2013 17:09

    Kannattaa kertoa, mistä oikeasti on kyse. Mutta jos eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Äläkä anna muiden asenteiden/ajatusten vaikuttaa siihen, miten hoidat sairauttasi.

    Vierailuille kannattaa mennä omien eväiden kanssa. Niin on kaikkein helpointa, eikä tarttee kytätä ja urkkia niin tarkkaan onko keliakia ymmärretty oikein ja onko koko valmistusprosessi gluteeniton, tämäkään ei ole itsestäänselvää.

  • lorangil 82 viestejä30.6.2013 12:15

    Alkuun sain esim. äidiltä ja veljeltä kommenttia, että "no maista vähän" tms. jos oli jotain mitä sanoin, että tekisi mieli, mutta en voi syödä. Sitten kun sain aina kunnon hepulit, että "oikeesti tää ei oo mikään laktoosi-intoleranssi, vaan mulle saattaa tulla syöpä tai voin tulla lapsettomaksi, jos jatkan gluteenin syömistä" alkoivat hiljetä ja enää ei ole sitä ongelmaa. Tosiaan eivät olleet varmaan ikinä kuulleetkaan keliakiasta ennen kuin mulla todettiin... Nyt äitikin vanhalla iällä(67) alkanut opetella tekemään gluteenittomia kakkuja.

    Kavereilta taas oon koko ajan saanu tosi paljon tukea ja ymmärrystä. Nuoremmat jotenkin helpommin sisäistää, että mistä on kyse.

  • Carsu 43 viestejä2.7.2013 08:46

    J-T, ensinnäkin tsemppiä! Mulla todettiin (iho)keliakia noin 5v sitten, olin silloin 25. Tuntui ihmeen helpolta, mutta myöhemmin olen sitten monet itkut itkenyt. Mieheni on ollut minulle korvaamaton tukipilari, hän näkee jo suuni asennosta millä mielellä mennään esim hotellin aamupalalle ja yrittää kaikin tavoin löytää herkkuja yms jotta minulle tulisi parempi mieli. Juurikin esim "yleiset aamupalat" joissa on buffetti ovat edelleen välilllä vaikeita. Tietenkin se harmittaa että muille on tarjolla tuoreita sämpylöitä, ruisleipää, croisantteja yms, jotka tuoksuvat niin hyvälle että melkein voi maistaa ne. Mutta se helpottaa kyllä aikaa myöden!
    Itse olen myös ainoa keliaakikko suvussa, ja ystäväpiirissäkään ei ole kun yksi minun lisäksi. Mutta kuten sanottu monta kertaa, tuotteita on tällä hetkellä tarjolla jo huimasti enemmän kuin 5v sitten, ja niitä tulee koko ajan lisää. Tärkeintä on asennoitua niin, että "näillä mennään" mutta on myös TODELLA tärkeää antaa itselleen aikaa ja lupa olla surullinen ja ahdistunut, jopa v***tuuntunut; ei kukaan tätä itselleen valitsisi

    Eli tiivistettynä, keliakia on ihan jees kun oppii elämään sen kanssa. Muista antaa tilaa ihan kaikille tunteille ni hyvä siitä tulee ajan kanssa

    P.S. Mua helpotti alkuun Fria nimisen ruotsalaisen leipomon leivät yms, jotka maistuu ihan "oikealle" leivälle

  • Juulin 187 viestejä2.7.2013 10:24

    Aika on tärkeä asia, ja se että antaa itselleen myös anteeksi jos keliakiaruokavalio ei ole hallinassa heti. Veteraaneillekin sattuu erehdyksiä.

    Tunteet on tärkeä purkaa ja puhua ulos, etteivät jää sisälle narskuttamaan. Sinänsä viha ei auta mitään, koska tässä hommassa ei ole suoraa syytä kelle olla vihainen, mutta kiukkua voi purkaa vaikka lenkillä tai pullataikinaa vaivatessa.

  • honda 89 viestejä2.7.2013 14:27

    eihän keliakia ole kun yksi sairaus muiden sairauksien joukossa joka on koko elämän kestävä sairaus .eihän tästä kannata tehdä kärpästä isompaa asiaa.

  • Piiann 4 viestejä10.7.2013 14:27

    Itselläni keliakia todettiin vajaa vuosi sitten. Sitä ennen kärsin pahoista vatsaoireista yli puoli vuotta ennen kuin diagnoosi saatiin aikaiseksi. Päällimmäisenä tunteena tuli helpotus; en kuolekaan syöpään tai mihinkään vastaavaan jota jo ehdin pelkäämään, olin vatsaoireideni takia laihtunut yli 20 kg. Olin syönyt aina hyvin vehnäpitoista ruokaa, joten olihan se shokki luopua kaikesta "hyvästä". Nyt kun olen oppinut että mitä saan syödä, pärjään oikein hyvin. Vasta pari päivää sitten tein Baileys-juustokakun, jota kaikki söivät suurella innolla. Gluteenittomia tuotteita löytyy jo tosi paljon, itselleni on ollut suuri ilo tutustua Pirkan saaristolaisleipään, mielestäni todella hyvänmakuinen "oikea" leipä. Jaksamista sinulle ja alkushokin jälkeen uskon että tulet huomaamaan tämän suokavalion hyödyt paitsi oireiden poisjäännin, myös yleiskunnon paranemisen myötä.

  • Soffiine 39 viestejä11.7.2013 06:36

    Vatsaoireet voivat olla pahoja, ja ihan pelkällä viheliäisyydelläänkin viedä mahdollisuudet normaaliin elämään töissä, matkustaessa ja ihmisten kanssa seurustellessa, että ole vain onnellinen kun tiedät mikä auttaa. Kyllä se siitä vielä helpottaa.

    Eiköhän alussa jokainen tunne olonsa kurjaakin kurjemmaksi, kun ei voi vapaasti syödä kaikkea mitä vastaan tulee ja tarjotaan. Mutta piankin löytää itselleen sopivat ruoat, ja kun tilanne vatsan kanssa rauhoittuu, voi ehkä joskus uskaltaa (harvoin!)hellittää ruokavaliosta.
    Yksi asia on varma, toimit itse aktiivisesti terveytesi puolesta, ja ruokavaliosi myötä tulet enemmän kiinnittämään huomiota ruoan laatuun, ja syömään terveellisempää, puhtaampaa ruokaa. Todennäköisesti sillä on suuri vaikutus kehoosi ja elämääsi, jaksamiseesi. Painokin pysyy paremmin kurissa jos ei vain syö liikaa sokeria.

    Jos ja kun itse leipoo, myös sopivia jauhoja on nykyisin enemmän tarjolla, erilaisia jauhoseoksia. Itse kokeilemalla löytää ne suunmukaiset seokset leipiin jne. Kannattaa heti alkaa kokeilevan keliakia-leipurin elämä ja opetella niksit.

    Ehkä joskus olet harmissasi, mutta usko minua, et tule enää kaipaamaan valkoisia jauhoja, mössöleipää ja valkoista pullaa. Keliaakikon täytekakuissakaan ei huomaa eroa entiseen, hyvin onnistuu pehmeä ja kuohkea mansikkakku.

    Ainakin yllätysvieraillessa kannattaa ehkä viedä ”omat eväät” mukana, niin saa edes jotain sopivaa suuhunsa. Tietämättömyys vaivaa aika monta vieläkin. ”Olenpa iloinen ettei MINULLA ole allergioita” –tason jutut kertovat kyllä ettei ihmisen myötäelämisen kykykään ole ehkä se kaikkein kehittynein. Eikä sieltä voi silloin odottaa saavansa minkäänlaista myötätuntoa sen paremmin kuin ymmärrystäkään. Mutta mepä voimme sitä keliakia-tietämystä heillekin antaa. Ei kukaan pahuuttaan tyrmää keliakikoita, vaan yleensä tietämättömyyttään.

  • Juulin 187 viestejä11.7.2013 09:09

    Eikä muiden mielipiteistä kannata välittää. Tyhmyys ja sivistyksen puute eivät ole lainvastaisia asioita, vaikka piäisi olla, joskus tuntuu siltä.

    Jos ei ymmärretä niin ei ymmärretä. Itse ainakin keskityn omaan terveyteeni ja hyvinvointiin muutenkin.

    Muut saavat olla puolestani typeriä.

  • milla 412 viestejä11.7.2013 18:48

    ""Ehkä joskus olet harmissasi, mutta usko minua, et tule enää kaipaamaan valkoisia jauhoja, mössöleipää ja valkoista pullaa. Keliaakikon täytekakuissakaan ei huomaa eroa entiseen, hyvin onnistuu pehmeä ja kuohkea mansikkakku. ""

    Näin juuri . Joskus ihmettelenkin, miksi ihmiset edes syövät höttöleipiä. niin moni " ei keliaakikko " voisi paremmin ilman valkoista höttöä.

  • J-T 91 viestejä16.7.2013 09:47

    Kiitos vastauksista. Alkaa pahin jo helpottaa, nyt kun olen jo kolmatta viikkoa gluteenittomalla.
    Ruokia on kyllä alkanut löytymään ja oikeastaan ihastuin cittarin gluteenittomaan tuoreleipään
    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Olo on myös pikkuhiljaa alkanut helpottamaan, mahasta on tullut jopa kivuton ja närästyskin on alkanut hellittää. Väsymys jatkuu, mutta toivottavasti sekin pikkuhiljaa lähtisi niin olisi enemmän energiaa.

  • Juulin 187 viestejä16.7.2013 14:53

    J-T kirjoitti:

    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Keliakian tärkeimpiä huomiokohtia on, mielestäni, valmistautuminen etukäteen. Pitää miettiä ja suunnitella syömisiä etukäteen.

  • J-T 91 viestejä4.8.2013 15:29

    Juulin kirjoitti:
    J-T kirjoitti:

    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Keliakian tärkeimpiä huomiokohtia on, mielestäni, valmistautuminen etukäteen. Pitää miettiä ja suunnitella syömisiä etukäteen.

    Tähän tosiaan pitäisi oppia. Olen ollut aina todella laiska keittiössä, eikä ruoanlaitto ole ollut ihan niitä suurimpia intohimoja. Ruokapäätöksen yleensä tehtiin kaupassa sen mukaan, mitä sattui tekemään mieli (kalaa tarjouksessa --> uunilohi. Jauhelihaa tarjouksessa --> spagettia).
    Näitä kahta voi tietysti yhä syödä, mutta yksipuoliseksi menee jos ei suunnittele.

    Mutta muutoin on alkanut mennä paremmin, ei enää ahdista samalla tavalla.

    Ainoastaan välillä mietin, että kuinkahan "helposti" keliakian liitännäissairaudet tulevat? Lääkärit eivät tunnu kauhean mielellään edes puhuvan koko asiasta ja vain kierrellään ja kaarrellaan.

    Välillä siis vaan käy pelko, että saisinkin jotain kautta gluteenia, mutta nuo liitännäissairaudet kuitenkin kai vaativat pahalaatuisen tulehdustilan suolistossa..?

<< Alkuun < Edelliset
1 2
Seuraavat > Loppuun >>

Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!

Osallistu keskusteluun

Eniten luetut keskustelut alueella

Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.

©2019 Glu.fi
Tietoa palvelustaUutisetKäyttöehdotKerro kaverilleOhjeet ja säännötIn englishLähetä palautetta – Mitä mieltä uudistuneesta palvelusta? Anna palautetta! ‐ 0,057s

Glu.fi Facebookissa

Jos haluat aina tietää mitä gluteenitonta tapahtuu, tykkää Glu.fistä Facebookissa!



Ei kiitos, tykkään jo!