Sain tietää keliakiasta, ahdistaa

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!
<< Alkuun < Edelliset
1 2
Seuraavat > Loppuun >>
  • motusalem 85 viestejä6.11.2019 10:49

    Vastoinkäymisenä keliakia on vielä aina pieni.

  • Snapster 3 viestejä1.9.2013 10:02

    Itse en ole osannut ajatella keliakiaa sairautena, vaan lähinnä ominaisuutena. Mulla on todettu keliakia 30 vuotta sitten, kymmenenvuotiaana, puolivahingossa. Oireet oli sen verran vähäiset, että jätin monta vuotta noudattamatta ruokavalioa. Heräsin vasta kun hampaista rupesi kiille kupruilemaan. Kun sitten siirryin gluteenittomaan ruokavalioon, muutos oli järkyttävä. En ollut edes huomannut kuinka valtavan pahoin olin voinut kaikki ne vuodet. Uskon että jos sinulla on yhtä iso muutos voinnissa, ei diagnoosi tunnu enää niin järkyttävältä. Ja tosiaan, nykyään meitä on monta, vertaistukea on saatavilla ja tuotteisiin (joita on nykyään todella laajalla skaalalla)tottuu. Kunhan löydät ne omat suosikkisi, niin elämä helpottuu. Tsemppiä!

  • Mainos

  • J-T 91 viestejä23.8.2013 19:27

    Soffiine kirjoitti:
    Harmittaa ja olen pahoillani kun tuolla aiemmin kirjoitin että "löytää itselleen sopivat ruoat, ja kun tilanne vatsan kanssa rauhoittuu, voi ehkä joskus uskaltaa (harvoin!)hellittää ruokavaliosta."
    Yritin lohduttaa viestiketjun aloittajaa, mutta parempi on jättää ne kokeilut. Jossain "harmaalla välimaaston alueella" sairautensa kanssa liikkuville tuo on kai mahdollista, mutta keliakikolle kova vatsakipu ja vakavamman sairastumisen pelko on este jota ei lähdetä ylittämään.
    Kuten aiemmat sanoivat kannattaa aloittaa heti uusi ruokavalio ja pysyä siinä. Erittäin hyviä valmistuotteita löytyy, ja samoin uusia ja entistä parempia jauhoseoksia on tullut markkinoille. Kyllä keliaakikko pärjää.

    Juu en sitä mitenkään pahalla ottanut
    Hoidettiin kyllä lääkärissä ja sairaanhoitajalla "pelottelu" niin hyvin, että ei kyllä tee mieli lipsua Vaikka on ne oireetkin sitten jo kamalia, niin ainakin se kannustaa.

    Luontaisesti gluteenittomalla nyt kokeillaan kun on tuntunut maha ärtyvän vehnätärkkelyksestä, jos sitten kokeilen niitä uudelleen vasta kun elimistö on palautunut pahimmasta.

  • Juulin 187 viestejä16.8.2013 19:19

    Olen itsekin miettinyt, miten "onnekas" olen kun olen sairastunut keliakiaan vasta 2000-luvun tällä puolen. Gluteenittomien tuotteiden määrä on moninkertaistunut viimeisten vuosien aikana. Voin vaan kuvitella millainen tilanne ollut vuosikymmeniä sitten.

  • Soffiine 39 viestejä16.8.2013 13:26

    Harmittaa ja olen pahoillani kun tuolla aiemmin kirjoitin että "löytää itselleen sopivat ruoat, ja kun tilanne vatsan kanssa rauhoittuu, voi ehkä joskus uskaltaa (harvoin!)hellittää ruokavaliosta."
    Yritin lohduttaa viestiketjun aloittajaa, mutta parempi on jättää ne kokeilut. Jossain "harmaalla välimaaston alueella" sairautensa kanssa liikkuville tuo on kai mahdollista, mutta keliakikolle kova vatsakipu ja vakavamman sairastumisen pelko on este jota ei lähdetä ylittämään.
    Kuten aiemmat sanoivat kannattaa aloittaa heti uusi ruokavalio ja pysyä siinä. Erittäin hyviä valmistuotteita löytyy, ja samoin uusia ja entistä parempia jauhoseoksia on tullut markkinoille. Kyllä keliaakikko pärjää.

  • rentu 1 viesti13.8.2013 19:22

    Minulle todettiin keliakia puoli vuotta sitten, lisäksiminulla on diabetes ja vähäglutamaattinen ruokavalio. Siinä on taiteilemisesta. LÄhinnä kaipaan ruisleipää, mitä söin ennen joka aamu ja aina lomalta palattuani kaipasin vain ja ainoastaan ruisleipää, nyt en enää kaipaa...vatsa sattuu niin kovin jos vähänkin maistan, että kummasti unohtuu ruisleivän ihanuus! Pirjon pakarin ja vuohelan herkun leivät ovat ihania. mummini leipoi myös ihania herkkuja ja reseptit ovat oneksi tallessa. matkustellessa ympäri eurooppaa ongelmia on ruokailussa tullut lähinnä maaseudulla, kaupungeissa onnistuu ihan hyvin.pidemmille matkoille otan aina näkkileipää mukaan, että on jotakin aamupalaksi. Joskus saan turhia kiukkukohtauksia sairastamisestani miehelleni, mutta onneksi keliakia on omalle suvulle tuttu kun isosiäni on sairastanut sitä vuosikymmeniä. mutta kyllä se saa ottaa päähän, toisaalta on ihanaa kuinka hyvin voi kun, ruokavaliomuutos tepsii yhdessä liikunnan kanssa!

  • Juulin 187 viestejä4.8.2013 19:01

    Ja gastrossa on suolistosyöpä tutkittu.

  • J-T 91 viestejä4.8.2013 17:06

    Näin vähän mietin itsekin, että kai niistä enemmän puhuttaisiin jos helposti tulisivat? Turhapa se kai on lääkärienkään alkaa keliaakikoita pelottelemaan, jos on kuitenkin jo motivoitunut ruokavalioonsa.

    Suolistosyöpäkin on ollut pitkään kummitus "mitä jos..." ajatuksissani, mutta siitäkin lääkäri totesi vain, että keliakia ja syöpä eivät kulje käsikädessä, mikäli ruokavaliota vain noudattaa.

  • Juulin 187 viestejä4.8.2013 16:12

    Oon miettinyt samaa, ja tullut siihen tulokseen, että on parasta olla pohtimatta asiaa sen enempää. Jos oireita tulee niin sitten lääkäriin, ilman muuta. Mutta jos liitännäiset olisivat todella yleisiä, kyllähän niistä puhuttaisii enemmän ja varoteltaisiin.

    Keskity vaan elämään ja ruokavalioon, äläkä siihen, että "jos sitä ja jos tätä".

    Eikä liitännäiset kerta altistuksesta pamahda päälle.

  • J-T 91 viestejä4.8.2013 15:29

    Juulin kirjoitti:
    J-T kirjoitti:

    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Keliakian tärkeimpiä huomiokohtia on, mielestäni, valmistautuminen etukäteen. Pitää miettiä ja suunnitella syömisiä etukäteen.

    Tähän tosiaan pitäisi oppia. Olen ollut aina todella laiska keittiössä, eikä ruoanlaitto ole ollut ihan niitä suurimpia intohimoja. Ruokapäätöksen yleensä tehtiin kaupassa sen mukaan, mitä sattui tekemään mieli (kalaa tarjouksessa --> uunilohi. Jauhelihaa tarjouksessa --> spagettia).
    Näitä kahta voi tietysti yhä syödä, mutta yksipuoliseksi menee jos ei suunnittele.

    Mutta muutoin on alkanut mennä paremmin, ei enää ahdista samalla tavalla.

    Ainoastaan välillä mietin, että kuinkahan "helposti" keliakian liitännäissairaudet tulevat? Lääkärit eivät tunnu kauhean mielellään edes puhuvan koko asiasta ja vain kierrellään ja kaarrellaan.

    Välillä siis vaan käy pelko, että saisinkin jotain kautta gluteenia, mutta nuo liitännäissairaudet kuitenkin kai vaativat pahalaatuisen tulehdustilan suolistossa..?

  • Juulin 187 viestejä16.7.2013 14:53

    J-T kirjoitti:

    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Keliakian tärkeimpiä huomiokohtia on, mielestäni, valmistautuminen etukäteen. Pitää miettiä ja suunnitella syömisiä etukäteen.

  • J-T 91 viestejä16.7.2013 09:47

    Kiitos vastauksista. Alkaa pahin jo helpottaa, nyt kun olen jo kolmatta viikkoa gluteenittomalla.
    Ruokia on kyllä alkanut löytymään ja oikeastaan ihastuin cittarin gluteenittomaan tuoreleipään
    Ainoastaan epätoivo meinaa iskeä jos iltavuoron jälkeen kipaisen kauppaan ja kymmenessä minuutissa pitäisi keksiä jotain syötävää.

    Olo on myös pikkuhiljaa alkanut helpottamaan, mahasta on tullut jopa kivuton ja närästyskin on alkanut hellittää. Väsymys jatkuu, mutta toivottavasti sekin pikkuhiljaa lähtisi niin olisi enemmän energiaa.

  • milla 412 viestejä11.7.2013 18:48

    ""Ehkä joskus olet harmissasi, mutta usko minua, et tule enää kaipaamaan valkoisia jauhoja, mössöleipää ja valkoista pullaa. Keliaakikon täytekakuissakaan ei huomaa eroa entiseen, hyvin onnistuu pehmeä ja kuohkea mansikkakku. ""

    Näin juuri . Joskus ihmettelenkin, miksi ihmiset edes syövät höttöleipiä. niin moni " ei keliaakikko " voisi paremmin ilman valkoista höttöä.

  • Juulin 187 viestejä11.7.2013 09:09

    Eikä muiden mielipiteistä kannata välittää. Tyhmyys ja sivistyksen puute eivät ole lainvastaisia asioita, vaikka piäisi olla, joskus tuntuu siltä.

    Jos ei ymmärretä niin ei ymmärretä. Itse ainakin keskityn omaan terveyteeni ja hyvinvointiin muutenkin.

    Muut saavat olla puolestani typeriä.

  • Soffiine 39 viestejä11.7.2013 06:36

    Vatsaoireet voivat olla pahoja, ja ihan pelkällä viheliäisyydelläänkin viedä mahdollisuudet normaaliin elämään töissä, matkustaessa ja ihmisten kanssa seurustellessa, että ole vain onnellinen kun tiedät mikä auttaa. Kyllä se siitä vielä helpottaa.

    Eiköhän alussa jokainen tunne olonsa kurjaakin kurjemmaksi, kun ei voi vapaasti syödä kaikkea mitä vastaan tulee ja tarjotaan. Mutta piankin löytää itselleen sopivat ruoat, ja kun tilanne vatsan kanssa rauhoittuu, voi ehkä joskus uskaltaa (harvoin!)hellittää ruokavaliosta.
    Yksi asia on varma, toimit itse aktiivisesti terveytesi puolesta, ja ruokavaliosi myötä tulet enemmän kiinnittämään huomiota ruoan laatuun, ja syömään terveellisempää, puhtaampaa ruokaa. Todennäköisesti sillä on suuri vaikutus kehoosi ja elämääsi, jaksamiseesi. Painokin pysyy paremmin kurissa jos ei vain syö liikaa sokeria.

    Jos ja kun itse leipoo, myös sopivia jauhoja on nykyisin enemmän tarjolla, erilaisia jauhoseoksia. Itse kokeilemalla löytää ne suunmukaiset seokset leipiin jne. Kannattaa heti alkaa kokeilevan keliakia-leipurin elämä ja opetella niksit.

    Ehkä joskus olet harmissasi, mutta usko minua, et tule enää kaipaamaan valkoisia jauhoja, mössöleipää ja valkoista pullaa. Keliaakikon täytekakuissakaan ei huomaa eroa entiseen, hyvin onnistuu pehmeä ja kuohkea mansikkakku.

    Ainakin yllätysvieraillessa kannattaa ehkä viedä ”omat eväät” mukana, niin saa edes jotain sopivaa suuhunsa. Tietämättömyys vaivaa aika monta vieläkin. ”Olenpa iloinen ettei MINULLA ole allergioita” –tason jutut kertovat kyllä ettei ihmisen myötäelämisen kykykään ole ehkä se kaikkein kehittynein. Eikä sieltä voi silloin odottaa saavansa minkäänlaista myötätuntoa sen paremmin kuin ymmärrystäkään. Mutta mepä voimme sitä keliakia-tietämystä heillekin antaa. Ei kukaan pahuuttaan tyrmää keliakikoita, vaan yleensä tietämättömyyttään.

  • Piiann 4 viestejä10.7.2013 14:27

    Itselläni keliakia todettiin vajaa vuosi sitten. Sitä ennen kärsin pahoista vatsaoireista yli puoli vuotta ennen kuin diagnoosi saatiin aikaiseksi. Päällimmäisenä tunteena tuli helpotus; en kuolekaan syöpään tai mihinkään vastaavaan jota jo ehdin pelkäämään, olin vatsaoireideni takia laihtunut yli 20 kg. Olin syönyt aina hyvin vehnäpitoista ruokaa, joten olihan se shokki luopua kaikesta "hyvästä". Nyt kun olen oppinut että mitä saan syödä, pärjään oikein hyvin. Vasta pari päivää sitten tein Baileys-juustokakun, jota kaikki söivät suurella innolla. Gluteenittomia tuotteita löytyy jo tosi paljon, itselleni on ollut suuri ilo tutustua Pirkan saaristolaisleipään, mielestäni todella hyvänmakuinen "oikea" leipä. Jaksamista sinulle ja alkushokin jälkeen uskon että tulet huomaamaan tämän suokavalion hyödyt paitsi oireiden poisjäännin, myös yleiskunnon paranemisen myötä.

  • honda 89 viestejä2.7.2013 14:27

    eihän keliakia ole kun yksi sairaus muiden sairauksien joukossa joka on koko elämän kestävä sairaus .eihän tästä kannata tehdä kärpästä isompaa asiaa.

  • Juulin 187 viestejä2.7.2013 10:24

    Aika on tärkeä asia, ja se että antaa itselleen myös anteeksi jos keliakiaruokavalio ei ole hallinassa heti. Veteraaneillekin sattuu erehdyksiä.

    Tunteet on tärkeä purkaa ja puhua ulos, etteivät jää sisälle narskuttamaan. Sinänsä viha ei auta mitään, koska tässä hommassa ei ole suoraa syytä kelle olla vihainen, mutta kiukkua voi purkaa vaikka lenkillä tai pullataikinaa vaivatessa.

  • Carsu 43 viestejä2.7.2013 08:46

    J-T, ensinnäkin tsemppiä! Mulla todettiin (iho)keliakia noin 5v sitten, olin silloin 25. Tuntui ihmeen helpolta, mutta myöhemmin olen sitten monet itkut itkenyt. Mieheni on ollut minulle korvaamaton tukipilari, hän näkee jo suuni asennosta millä mielellä mennään esim hotellin aamupalalle ja yrittää kaikin tavoin löytää herkkuja yms jotta minulle tulisi parempi mieli. Juurikin esim "yleiset aamupalat" joissa on buffetti ovat edelleen välilllä vaikeita. Tietenkin se harmittaa että muille on tarjolla tuoreita sämpylöitä, ruisleipää, croisantteja yms, jotka tuoksuvat niin hyvälle että melkein voi maistaa ne. Mutta se helpottaa kyllä aikaa myöden!
    Itse olen myös ainoa keliaakikko suvussa, ja ystäväpiirissäkään ei ole kun yksi minun lisäksi. Mutta kuten sanottu monta kertaa, tuotteita on tällä hetkellä tarjolla jo huimasti enemmän kuin 5v sitten, ja niitä tulee koko ajan lisää. Tärkeintä on asennoitua niin, että "näillä mennään" mutta on myös TODELLA tärkeää antaa itselleen aikaa ja lupa olla surullinen ja ahdistunut, jopa v***tuuntunut; ei kukaan tätä itselleen valitsisi

    Eli tiivistettynä, keliakia on ihan jees kun oppii elämään sen kanssa. Muista antaa tilaa ihan kaikille tunteille ni hyvä siitä tulee ajan kanssa

    P.S. Mua helpotti alkuun Fria nimisen ruotsalaisen leipomon leivät yms, jotka maistuu ihan "oikealle" leivälle

  • lorangil 82 viestejä30.6.2013 12:15

    Alkuun sain esim. äidiltä ja veljeltä kommenttia, että "no maista vähän" tms. jos oli jotain mitä sanoin, että tekisi mieli, mutta en voi syödä. Sitten kun sain aina kunnon hepulit, että "oikeesti tää ei oo mikään laktoosi-intoleranssi, vaan mulle saattaa tulla syöpä tai voin tulla lapsettomaksi, jos jatkan gluteenin syömistä" alkoivat hiljetä ja enää ei ole sitä ongelmaa. Tosiaan eivät olleet varmaan ikinä kuulleetkaan keliakiasta ennen kuin mulla todettiin... Nyt äitikin vanhalla iällä(67) alkanut opetella tekemään gluteenittomia kakkuja.

    Kavereilta taas oon koko ajan saanu tosi paljon tukea ja ymmärrystä. Nuoremmat jotenkin helpommin sisäistää, että mistä on kyse.

  • Juulin 187 viestejä29.6.2013 17:09

    Kannattaa kertoa, mistä oikeasti on kyse. Mutta jos eivät ymmärrä, niin eivät ymmärrä. Äläkä anna muiden asenteiden/ajatusten vaikuttaa siihen, miten hoidat sairauttasi.

    Vierailuille kannattaa mennä omien eväiden kanssa. Niin on kaikkein helpointa, eikä tarttee kytätä ja urkkia niin tarkkaan onko keliakia ymmärretty oikein ja onko koko valmistusprosessi gluteeniton, tämäkään ei ole itsestäänselvää.

  • J-T 91 viestejä29.6.2013 12:41

    Toisekseen on ehkä pieni pelkokin päällä tulevaisuuden suhteen. Yllättävän moni ainakin omasta tuttavapiiristäni luulee keliakiaa vilja-allergiaksi ja ainakin yksi on todennut niin tietäväiseen äänensävyyn, että "kyllähän noita voi nykyään siedättää". Sai kyllä pitkän ja kiivaan luennon keliakiasta tämän kommentin jälkeen.

    Väkisinkin iskee pelko, että mitä sitä sitten uskaltaa vierailuilla syödä jos ei oteta tarpeeksi tosissaan.

    Miten muilla on alussa ollut? Onko tuttavapiiri ottnut sairauden tosissaan vai onko saanut olla varuillaan ettei vierailulla väitetty gluteeniton paljastukin gluteenilliseksi?

  • J-T 91 viestejä29.6.2013 11:55

    Kiitos vastanneille. Minulle koko sairuas on todella vieras, näillä näkymin taidan olla lähisukuni ensimmäinen keliaakikko. Kaveri- tai tuttavapiirissä ei myöskään ole keliakiaa.

    Aloin tutustumaan gluteenittomiin jo tutkintavaiheessa, otin niitä siis normaalin ruokavalion ohelle. Oloa ehkä hieman kurjensi myös se, etten ollut lähes koskan syönyt niitä aineksia, mitä gluteenittomiin käytetään ja elimistöhän meni sitten aivan sekaisin.

    Oireista on kärsinyt, on ollut kovaa vatsakipua ja -oireilua ja närästys on ollut jotain aivan helvetillistä. Kova väsymys tuli myös lopulta mukaan, haluaisin vain nukkua tai edes lepäillä.
    Totta kai ihanaa että niistä pääsee eroon ja tulen kyllä ruokavaliota noudattamaan. Tosin välillä ehkä luottamus itseeni on kateissa, tajuanko vielä 10 vuoden päästäkin ettei siihen ruisleipään ihan oikeasti kosketa edes kokeilumielessä?

    Kieltämättä toivoin, että oireisiin olisi löytynyt jokin, mihin olisin syönyt hetken lääkekuurin ja sairaus olisi ollut pois alta. On tullut niin puskista koko homma ettei tiedä miten pitäisi suhtautua.

    Ja ikääni kun kysyttiin, niin olen parikymppinen.

  • lorangil 82 viestejä29.6.2013 10:59

    http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34987/luukas_tiainen.pdf?sequence=1 Tuolla opas keliakiaan vastasairastuneelle. Itse opas siis tiedoston lopussa tiiviimpänä. Toki tuota tekstiä voi lukea alusta asti jos sairaus on vieras ja kiinnostaa.

  • lorangil 82 viestejä29.6.2013 10:54

    Muistan itsekin että eka vuosi oli jotenkin sellaista ahdistavampaa sopeutumisaikaa: kaupassa meinasi ostaa jotain mitä halusi, ja sitten tajusikin, että "ai niin, en voikaan" ja harmitti. Kavereilta tuli myös sitä kommenttia, että "voi kauheeta, ethän sä voi syödä mitään", ja siltä tuntui itsestäkin. Oma entinen ruokavalio oli hyvin vehnä- ja ruispainotteinen, joten oli kamalaa luopua niin monista ruoista ja välipaloista. Asuin myös silloin pienessä kunnassa, minkä valikoimat olivat noin 10% siitä mitä nyt on ulottuvillani Jyväskylässä. Täällä esim. on tuoretta leipää, eikä vain pakasteita. Myös Eilamarin hapankorppuja sain yhden kaupan ottamaan valikoimaansa, ja ne ovat maultaan aika ihanan rukiisia. Mutta elämässä tuli suuri muutos, kun ei voinut juurikaan syödä enää eineksiä ja ruokailusta tuli "hankalampaa". Voikin melkein sanoa, että mitä jalostetumpaa niin sitä todennäköisemmin ruoassa on vehnää..

    Samaten leipomiseni loppui kuin seinään joksikin aikaa. Mutta sitten innostuin kokeilemaan monia reseptejä ja olen innoissani siitä, että nyt osaan tehdä gluteenitonta pullaa(mielestäni ihan samanmakuista kui tavallinen), karjalanpiirakoita, pitsaa, verilettuja, normilettuja, perunarieskaa yms.

    Sosiaalisen elämän kannalta keliakia on myös alkuun pieni shokki, kun ei voi syödä ulkona ihan samalla tavalla kuin ennen. Tai ottaa vain nopeasti kahvilasta sitä sämpylää, jos on suolaisen nälkä. Mutta onneksi monissa ravintoloissa ja kahviloissa on jotakin gluteenittomana. Mutta paikkoja löytyy kyllä jos viitsii etsiä, etenkin etnisiä paikkoja kannattaa kokeilla. Myös tänne on kerätty karttaan arvioita eri paikoista ja miten gluteenitonta löytyy ravintoloista yms.

    Kuitenkaan keliakia ei rajoita kovinkaan paljon tiettyjä "elämän ruokanautintoja". Gluteenittomana löytyy edellen todella paljon perustuotteita, joista ei tule "lisäkustannuksia" esim. suklaa ja karkit(keksi- ja lakukarkit lähinnä poissuljettu, jos pystyy vehnätärkkelystä syömään), hedelmät, lihatuotteet, maitotuotteet, kasvikset, monet jäätelöt(tuutit ja muutamat vehnää sisältävät jäätelöpaketit eivät ole gluteenittomia.. ) tai alkoholijuomat(poislukien lähinnä olut, mutta on siis gluteenittomiakin oluita, esim. Kukko-merkkisiä).. Ja nykyään on gluteenitonta pastaa ja keksejä ainakin myynnissä jo monenlaisia. Hintaa niillä vain on vähän enemmän.

    Älä siis vaivu epätoivoon vaan rohkeasti tutustu uusiin tuotteisiin ja kokeile reseptejä, jos jotakin on ikävä, eikä sitä kaupasta saa. Löydät ajan kanssa ne suosikkisi ja tajuat, miten paljon vanhasta ruokavaliosta voit vielä pitää omanasi.. Muutamia epäonnistumisia keittiössä ja turhia ostoksia varmasti sattuu jokaisen keliaakikon kohdalle. Keskity tosiaan siihen, että tällä ruokavaliolla on tarkoitus pitää sinut terveenä. Ja mitä enemmän jaksat etsiä ja kokeilla, sitä monimuotoisemmaksi loppuelämäsi ruokavalio kasvaa.. Ei ole tarkoitus että keliakian myötä entinen ruokavaliosi kapenee vaan että löydät uusia vaihtoehtoja.

<< Alkuun < Edelliset
1 2
Seuraavat > Loppuun >>

Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!

Piditkö sisällöstä? Jaa se myös ystävillesi!

Osallistu keskusteluun

Eniten luetut keskustelut alueella

Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.

©2019 Glu.fi
Tietoa palvelustaUutisetKäyttöehdotKerro kaverilleOhjeet ja säännötIn englishLähetä palautetta – Mitä mieltä uudistuneesta palvelusta? Anna palautetta! ‐ 0,059s