Ninni 114 viestejä – 28.12.2010 14:34
Hei Tinttarella,
Keliakialiiton sivuilta löytyy paljon tietoa. Kellogg's muroista esim.
http://keliakialiitto.fi/liitto/nyt/uutiset/?nid=70
higga 209 viestejä – 28.12.2010 17:58
Tinttarella: tervetuloa joukkoon! Paljon tietoa löytyy netistä ja täältäkin. Mutta kyllä meillä auttoi hyvä lääkäri ja ehkä hiukan myöhään, mutta kuitenkin kävimme sairaalan ensitietopäivässä joka oli suunnattu nimenomaan lapsiperheille. Kannattaa siis kysyä sellaista!
suttuli 5 viestejä – 15.1.2011 16:59
Mie olen jo 19v, eli en enää lapsikeliaakikko, mut kuitenkin kun keliakia viisivuotiaana todettu niin ajatteliet voisin ehk vähän kertoilla omia kokemuksiani tästä sairaudesta lapsuudestani, lapsen vinkkelistä.
Mulla sairaus todettiin kun eräänä päivänä olin tolkuttoman kipeän vatsan kanssa sohvalla kalpeana ja itkin vain, äiti luuli et kysees ois umpisuoli ja mentiin lääkäriin.
Lääkärissä sitten laittoivatkin tähystykseen.
Muistan vieläkin sen tilanteen vaik olin vasta viisi... Mulle annettu rauhoittava sai mut näkemään kaiken kahtena, ja kun lääkäri, hoitajat ja äiti oli pukeneet jonkin mustan suojaasun itselleen niin olihan se pelottava kokemus, kun lapsen silmissä näytti siltä että koko huone olisi ollut täysi mustapukusia ihmisiä ja näki oman äidinkin kahtena :P Jälkikäteen naurattaa mutta no 
Mie opin aika nuoresta pitäen ite kyselemään voinka syödä jos jotakin tarjottiin.
Tosin muistan myös alle 10v tilanteita joissa kaverilla oli jotain hyviä karkkeja enkä jaksanut selivittää sopivatko ne mulla... siinä sitten söin niitä, kotiin mennessä oksentelin kadulle ja vanhemmille tuli väitettyä aika kiven kovaa että pelkkä vatsatauti... ei sitä uskaltanut myöntää puolitahallaan syöneensä sopimattomia herkkuja x)
Toisaalta näistä hetkistä itsekin oppi, ei niitä usein tullu mut sen verran tapahtu että kyl ala-asteen loppupuolellea olin jo todella tarkka näistä asioista.
Yläasteen kotitalousopetusta en kokenut hankalaksi lainkaan, ainoastaan jännitti muut pienryhmäläiseni (kotitalutta opetettiin meillä neljänhengen pöytäryhmissä, toki samaan aikaan koko luokalle).
Sitkeesti kuitenkin jatkoin köksää vapaaehtoisena aineenani ysille asti, ja aina sujui käytännössä ongelmitta. Josksu piti tehdä pieniä järjestelyjä, joskus maistu pahalle kun vikalla luokalla ryhmässäni tehtiin ruoka gluteenittomaksi, maidottomaksi ja jotain muutakin vielä
Vaan kyl oli itsellä melko voittajafiilis kun ysillä muut ryhmässä myönsi et gluteenittomat tuotteet on loppujen lopuksi hyviä, joskus jopa parempia kun normaalit.
Ja eipä keliakia ole elämsässäni mikään painolasti ollut - seiskaluokan jälkeisenä kesänä menin serkun kanssa Englatiin kielikurssille ja upeasti pärjättiin vaikka olen todella kehno ko. kielessä. Tosin isäntäperheen äidillä oli mös keliakia, se helpotti ehkä.
Vaik oli tälläkin reissulla omat vaikeutensa, esim kahden päivän Lontoon reissulla yövyimme nuorisohotlassa jos ei tarjottu aamiasta - söin sit burgerkingissä ranskalaisia. Ja kun oli tialnttu hieno illallinen kaikille ja mulle piti olla göuteenitonta niin tuotiin makaroonilla höystetty salaatti ja sanottiin et nypi makaroonit pois...Muitaakseni jäi mokoma sit kokonaan syömättä :P
Mut itse olen aika en-niin-tarkka keliaakikko. Vaikka suolistoni reagoi heti jos gluteenistä tuotetta syö (kaikki tulee paris tunnis ylös) niin silti syön huoletta pikaruokalaoissa ranskalaisia, en välitä jos en joka paikassa saa omaani (tai vaikka jos leireillä on jäänyt ekalta illalata mulle ruoka hommaamatta)... Tää sairaus on opettanu joustamaan, ja myös ymmärtämään muita. En mie pahastu jos en aina saa just samaa kun muutkin - pikemminkin hihkun riemusta jos oon edes jotain saanut 
Mun eskari/kouluaikoinani ei useinkaan tarjolal ollut täysin samaa korviketta keliakikolle kun muiden ruoka. Tosin 10 v sitten ei tuotteita nykyisen monipuolisesti ollutkaan... Mut kuitenkin. Siinä oppi että oma terveys on kuitenkin tärkein eikä se saako aina samaa vastaavaa ruokaa. Ei mielipahoilta lapsena välttynyt tietenkään, mut no... Oppi ymmärtämään et joskus on joustetava. Ja kyl asiat jälkikäteen vanhemmat jotenkin "korvas" tai hoiti jos olin selvästi epärelusti jäänyt jostain paitsi.
Oho tuli pitkä sepustus... toivonmukaa kukaan ei pahastunu. :/
Mun viestin pointti on oikeestaan se et älkää pitäkö maailman kaatavana virheenä jos lapsenne joskus syö vääriä asioita vahginossa (tai esim. teinimyllerryksessä tahallaan), lapsi saa yleensä itse kokea siitä kuitenkin seuraukset ja oppii. Toki puuttua pitää, mut ei kannata ehkä liian suurta haloota nostaa, minusta 
Ja antakaa lastenne kantaa itse vastuunsa ruokavaliostaan kun he siihen tarpeeksi vanhoja ovat - jo ala-asteikäinen voi opetella tuoteselosteiden tarkkaan lukemisen vaikkapa makeisia ostaessaan. Ja varmistamaan ruuan gluteenittomuuden. Vaikka ensisijassa vastuu onkin aikuisella.
noh toivonmukaa ihmiset kestää näin pitkän sepityksen, elämä xD anteeksi, ei ollu tarkoitus liian pitkää kirjoittaa...
Jezu Ylläpitäjä – 15.1.2011 19:16
suttuli kirjoitti:
Lisää vaan muiltakin omakohtaisia kokemuksia.Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07
helemu 6 viestejä – 1.3.2011 15:24
Itse olen 12-vuotias Keliaakikko Isällä on myös.. Todettiin noin 4 vuotta sitten.
Aries 5 viestejä – 19.3.2011 13:08
Oon 15 keliaakikkotyttö, ja perheessä on lisäksi sikoni 13v. on myös keliaakikko. Asumme Pekingissä jossa gluteenittoman löytämine on aikamoinen haaste.
Meillä ei oo pahemmin tarvinnu tästä kotona pelätä, että lipsuuko tytöt vaiko eikö. Keliakian löytämisestä on nyt lähemmäs 2 vuotta, ja koskaan ei oo tullu sellasta että "syömpäs nyt koska kaikki muutkin syö". Pariin kertaan kun mielihalut gluteenillisen kasvanut, oon lipsahtanut, mutta kärsinyt sitten hiljaa seuraamukset. Näin en oo tehny enää yli vuoteen. Sillä asenteella on menty, että jos jollakin on jotain hyvää jota en saa syödä, meen kotiin ja leivon jotain hyvää gluteenittomana illalla. Miellyttää koko perhettä, koska kaikillehan nämä herkut on mieleen. Juuri tänäänkin jokunen tunti sitten siko yht äkkiä ilmoitti että: mä leivon kakun, ja sen se tekikin.
Vanhemmille vinkiksi: sen varmana useimmat älyää itsekkin, mutta sanonpa vaan. On mukavaa jos perhe pitää huolta siitä että sukuloimaan mennessä, tai pikkusiskon synttäreillä on tarjolla gluteenitonta. Kaikki eivät ymmärrä sitä että jos jollain on keliakia, ei ole mukavaa että muut syövät kermakakkua, ja itse istut syömässä kaupasta ostettuja semperin keksejä joita muutenkin tulee syötyä. Eli jos ei muuten, niin ottakaa omat herkut mukaan, ei siitä kukaan suutu, varsinkin jos asiasta sovitaan etukäteen kylään kutsuneiden kanssa, ja se on selvästi parempi vaihtoehto kuin aikaisempi esimerkki. Pointti on siis se, että pitää tasoitella, jos muut saavat jotain mitä keliaakikko ei saa syödä, se kannattaa korvata. Vähentää huomattavasti riskiä "murkkuilemiseen", ja känkkiksiin pinenpien kanssa.
Maaorava 7 viestejä – 8.4.2012 00:28
Hei! Täällä 4v pojan äiti. Sukurasitteena keliakia ja nyt sitten viimein pojallakin ponnahti vasta-aineet positiivisiksi. Vuosittain olen tehnyt apteekin testin, se nyt positiivinen ja kävimme labrassa varmistamassa. Nyt odotetaan pääsyä lastenpolille.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat ottaa osaa keskusteluun. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.