Juulin kirjoitti:
itse en paljoa kahviloita harrasta, mutta sellaiseen kahvilaan en menisi, jossa on saisi kirjoittaa kannettavan kanssa!
Onko sitten kynän ja paperin kanssa työskentely kiellettyä myös?
Ymmärrän toki bisnespuolen siitä, että on julmaa yhden kahvin hinnalla "julmaa" varata pöytä moneksi tunniksi. Mutta itselleni on tärkeeä, että saan kirjoittaa kahvilassa.
Se ei siis ole työtäni, vaan harrastukseni, joten onko harrastukseni harjoittaminen myös kiellettyä, kun se ei ole varsinaista työtäni?
Olen nyt vapaalla, joten minulla on aikaa vastailla.
Kysykää nyt ihan mitä vaan.
Tähän (lainaukseen ja sen asiaan) juuri viittasin sillä, että johonkin kahvilaan mennään kirjoittelemaan ja pöytätiloja viemään.
Nimimerkki Juulin ei siis harrasta kahviloita, eikä ole yrittäjä, mutta hänellä on vahva näkemys asioista.
Juuri näin.
Onko nyt niin, että minun pitäisi sallia yhden asiakkaan mukavuuden nimissä koko pöydän kattava levittäytyminen muiden (maksavien) asiakkaiden kustannuksella?
Aika itsekästä.
Yhtä itsekästä kuin mitä se oli siltä pariskunnalta, joka tuli kahvilaani, mutta heti kun tuli muita ihmisiä, he lähtivät pois.
Kiersivät peräti myyntitiskin kautta kertomassa, että "eihän täällä saa olla rauhassa [kun tulee muita ihmisiä]".
Eikä tämä pariskunta ole ainoa laatuaan; jotkut vaan eivät millään voi uskoa, ettei kahvila pysy pystyssä ilman asiakkaita.
Nämä ovat romanttisia harhoja, ja kehotan jokaista, joka sellaisesta ihanasta kahvilasta haaveilee, perustamaan sellaisen. Totuus saattaa lyödä naamalle kuin märkä tiskirätti.
Helsinki on TÄYNNÄÄN kahviloita, joihin voi mennä tekemään töitään.
Minun kahvilani ei ole sellainen.
Olen pahoillani mahdollisesta mielipahastanne, mutta olen nyt ärtynyt. Minä olen vastuussa niin sanotusta konseptista, joka on ehdottomasti luontaisesti gluteeniton ystävällinen paikka ilman mitään tekniikkahörhöilyjä.
Ystävällisin terveisin,
Huvilan kahvila