Mallorca lomakohteena oli täysin uusi tuttavuus. Teimme jälleen matkavarauksen suuren suomalaisen matkanjärjestäjän kautta. Lennolle otin omat eväät ja kun kyselin matkanjärjestäjältä etukäteistietoja hotellin ravintolan valmiudesta gluteenittomaan tarjontaan, kehoitettiin minua olemaan asiasta itse suoraan yhteydessä hotelliin. Näin teinkin ja sieltä vastattiin parin päivän kuluttua yhteydenoton jälkeen sähköpostilla, että heillä vierailee paljon kaltaisiani ja että he tarjoavat aamiaisella ja illallisella (puolihoito) gluteenitonta leipää. Muiden ruokien osalta pitää kääntyä ravintolahenkilöstön puoleen. No, huoli pois siis, ja matkaan.
Meillä oli varsin varhainen aamulento, joten varasimme lentokentältä majoituksen eräästä itseään mukavana ja nopeana mainostavasta hotellista. Ikkunaton huoneemme sijaitsi kuitenkin tarkalleen matkalaukkujen kuljetusväylän alla ja niinpä nukkumisen sijaan kuuntelin koko yön matkalaukkujen kolinaa, enkä siis juurikaan nukkunut - onneksi lähtö oli varhainen! Reklamoin huoneen ongelman jo respalle hotellista poistuessani. Jatkossa varaan huoneen neloskäytävältä, joka on respan työntekijän mukaan huomattavasti hiljaisempi...vaikea on nyt kyllä käsittää, miksi majoitusta järjestetään huoneissa, joissa ei voi metelin vuoksi nukkua, puhumattakaan tällaisen huoneen hinnasta. Reklamoituani asian vielä kirjallisesti palvelun tuottajalle, palauttivat he pyynnöstäni 50% huoneen hinnasta - ja lupasivat vielä käydä asian läpi myös Finavian kanssa.
Port de Soller, Mallorca
Onneksi koneessa voi nukkua! Omaat eväät kahvin kanssa ja sen jälkeen kunnon nokoset. Lento Mallorcalle kestää 4 tuntia ja sen jälkeen taksimatka lomakohteeseen vajaan tunnin. Oli vielä aamupäivä, kun jätimme laukut hotellin säilytykseen ja poikkesimme lomakohteen rantakadulle etsimään aamupalaa.
Kohteen valitsimme umpimähkään, siis sen, joka ensimmäisenä kiinnitti huomiomme. Kipaisin kysymään tarjoilijalta, löytyykö listalta mitään gluteenitonta ja hän pudisti päätään, siis ei leipää, mutta kylläkin kahvi ja sen kaveriksi todella herkullinen munakas, jonka tuore appelsiinimehu ja maitokahvi kruunasivat - Mallorca tuli korkattua kertaheitolla! Tähän ravintolaan palaisimme uudestaan, sijaitsihan se aivan hotellimme vieressä. Aamiaisen jälkeen kuljeskelimme pitkin Port de Sollerin rantaa ja riittihän siinä ihmettelemistä. Yllättävintä taisi olla setä, joka soitti Hellaksen pianoa rantabulevardilla aivan veden äärellä, ja hyvin soittikin!
Ensimmäisen iltapäivän ohjelmassa oli pieni kipuaminen näköalapaikalle, jossa sijaitsi 1800-luvun puolivälissä rakennettu majakka Far des Cap Gros. Iltapäivän lämmössä olisi kyllä tullut suru puseroon ilman omia eväitä, varsinkin vettä! Energiapatukoita kannattaa aina pitää mukana repussa. Paluumatkalla ihmeteltiin vuorenrinteessä tepastavia vuohia ja ensimmäistä gluteenitonta olutta, Estrella Galicia sin gluten, joka löytyi Es Mirall -nimisestä ravintolasta aivan tien vierestä upealta näköalapaikalta. Sen jälkeen olikin mukava taivaltaa pitkin rantabulevardia takaisin hotellille syömään illallista.
Hotellin ravintola yllätti tarjonnan runsaudella. Varsin moniin ruokalajeihin oli myös kirjoitettu merkintä sin gluten, mikä helpotti kovasti valintaa. Otin kuitenkin puheeksi tarjoilijan kanssa tuon leivän, josta olin saanut tiedon. Ilmeisesti onnistuin kysymään sitä vuoropäälliköltä, koska hän keräsi nopeasti useamman henkilön ympärilleen ja esitteli asian ja myös minut eikä minun tarvinnut tämän jälkeen kertaakaan, ei aamiaisella eikä illallisella kysellä gluteenittoman leivän perään. Leipä laitettiin uuniin paistumaan välittömästi tullessani paikalle, ja tuotiin tarjolle uunin lämpimänä. Melkoisen hyvä palvelu! Leivän kanssa erikseen minulle tuotu voi olisi kyllä riittänyt vaikka isolle perheelle, sen verran paljon sitä tuotiin kerralla.
Toisen päivän aamuna pääsimme kokeilemaan hotellin aamupalaa, joka oli yhtä runsas kuin illallinenkin. Leivät tuotiin pöytään uunituoreina. Oikeastaan aamiaisen ja illallisen ainoa pulma oli ylensyönnin vaara, sen verran paljon kaikkea oli tarjolla.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme Palman kaupunkiin. Päätimme melko korkeasta hinnasta huolimatta kokeilla Port de Sollerin historiallista raitiovaunu-juna-yhdistelmää, mikä osoittautuikin hauskaksi ratkaisuksi, paitsi paluumatkalla, kun Palmasta Solleriin lähtevä juna oli puolisen tuntia myöhässä. Onneksi Sollerista Port de Solleriin kulkeva yhteysraitiovaunu jäi odottamaan myöhässä olevaa junaa ja pääsimme takaisin hotellille, vaikkakin vasta iltapimeässä.
Palman ravintoloissa riitti gluteenitonta tarjontaa ihan kohtuullisesti. Kaupunki alkaa kuitenkin olla sen kokoinen, ettei välttämättä ole järkeä lähteä yksittäisen ravintolan perään. Pienen alkututkailun jälkeen päädyimme tarkistamaan kauppahallin tilanteen. Niitä on Palmassa useita, joten suuntasimme siihen, joka oli lähimpänä, Mercat de l'Olivariin. Vilkaisun jälkeen lähdimme katsomaan muutamia nähtävyyksiä ja ajatuksena oli palata myöhemmin lounaalle. Kun sitten aika koitti, paljastui ajoituksen ongelma, sillä muutkin olivat päättäneet lounastaa siellä eli kaikki tapas-baarit olivat tupaten täynnä eikä niihin tehnyt mieli tuppautua ruuhkaa lisäämään, lisäksi keskustelusta syntyvä meteli oli melkoinen.
Olin jo aamulla katsellut pientä ravintolaa, joka sijaitsi myös kauppahallissa ja onneksemme siellä oli pöytä tai kaksi vapaana. Tämä Olivar Bistro Restaurante ei ollut aivan halvimmasta päästä, ja tarjoilijat tuntuivat ymmärtävän gluteenittomuuden haasteet.
Alkupalaksi tilasimme jaettavan charcuterie- leikkelelautasen, joka olisi mainiosti riittänyt lounaaksi. Mallorcalaisessa keittiössä keliaakikon kannalta mukavaa oli se, että leipää ei aina tyrkytetty vaikkapa alkupalojen kanssa. Sitä tuotiin tarjolle enimmiltään tilattessa. Aika usein toki varmistimme tämän, niin ettei yllätyksiä päässyt tapahtumaan. Monet tapakset kuitenkin sisältävät leivän ja ravintola-annoksissa aika tyypillistä oli panerointi. Aika pian käännyinkin valinnoissani liha-peruna-linjalle eli tilasin pihvin ja perunoita. Tämä oli ratkaisuna ehkä hieman kalliimpi, mutta uskon välttyneeni kontaminaatioriskiltä useamman kerran. Lisäksi liha oli poikkeuksetta aina hyvälaatuista. Ja niin tälläkin kertaa!
Charcuterie
Asia, johon kiinnitin huomiota, oli se, että useimmissa ruokaravintoloissa, joissa poikkesimme, oli tarjolla myös gluteenitonta olutta (sin gluten). Tavallisessa rantabaarissa se ei ollut itsestäänselvyys. Nyt jälkikäteen ajatellen voi olla, että gluteeniton olut juomalistalla tarkoittaa myös sitä, että paikassa ymmärretään, mistä gluteenittomuudessa/keliakiassa on kysymys. Meillä saattoi tietysti vain olla hyvä tuuri tämän suhteen.
Seuraavana päivänä varhaisen aamiaisen jälkeen kiirehdimme bussipysäkille. Tänään suuntana oli Fornalutx, pieni kaupunki vuoristossa noin tunnin bussimatkan päässä Port de Sollerista. Tähän mennessä emme olleetkaan vielä päässeet kokemaan Mallorcan serpentiiniteitä. Bussin kyydissä ne olivat erityisen jännittäviä, mutta ei auttanut muu kuin luottaa kuljettajaan - itse en todellakaan olisi halunnut tuota reittiä ajaa.
Fornalutx'n päivälle tein sen, mitä ei kuulu tehdä eli tein aamiaissämpylästä matkaevään. Gluteenitonta leipää oli paikallisista pienistä supermarketeista oikeastaan mahdoton löytää - jossain taisin nähdä riisikakkuja, mutta en niitä ostanut. Hotellin aamulla paistetut sämpylät olivat todella hyviä, ja täytteitä oli tarjolla ruhtinaallisesti. Huomasin kuitenkin myöhemmin aamiaissalissa kyltin, jossa ruuan vieminen salin ulkopuolelle kiellettiin. Sen huomattuani, päätin keksiä muita keinoja matkaeväiden järjestämiseksi. Esimerkiksi hedelmiä oli saatavilla runsaasti paikallisissa liikkeissä.
Mallorcalla kahvia oli tarjolla ihan kaikkialla. Jos kuitenkin halusi kahvin kanssa jotain gluteenitonta syötävää, tilanne muuttui usein hankalaksi. Fornalutxissa meitä onnisti. Poikkesimme kahville satunnaiselle katuterassille. Oli melkoinen onnenkantamoinen, kun tarjoilija kertoi, että heillä oli tarjolla kahtakin gluteenitonta kakkua, kakut löytyivät vitriinistä sisäänkäynnin vierestä sin gluten-merkillä varustettuna. Pöytään tilaamani suklaakakkupala tuotiin kuivatulla appelsiinirenkaalla, pölysokerilla, hillolla koristeltuna. Täytyypä sanoa, että makumaailma pääsi kerrankin yllättämään, varsinkin kun vertailukohtana on pakastealtaasta löytyvä gluteeniton mutakakku. Niinpä, jos satut eksymään Fornalutxiin, etsi Googlen kartasta Can Benet-niminen kuppila - et varmasti pety!
Palasimme majapaikkaan Sollerin kaupungin kautta. Sollerin kaupunginmuseo, Museu de Soller, on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Sitä ennen poikkesimme kuitenkin lounaalle Mica de Nube -nimiseen ravintolaan ( https://www.migadenube.com/). Tämä suosittu ravintola tarjoaa kasvispainotteista ruokaa, gluteenittomat vaihtoehdot on merkitty ruokalidtaan ja niitä on runsaasti. Kadulta katsoessa ei helposti huomaa, kuinka upea on talon takana aukeava puutarha, jonne ruoka tarjoillaan, jos sattuu sieltä vapaan pöydän löytämään, paikassa on pöytiin ohjaus! Siellä nautin myös, no ehkä matkan parhaan gluteenittoman oluen. Se oli madridilaisen Ekotrebolin Cerveza de Trigo Bio sin gluten - orgaaninen ja vegaaninen vehnäolut! Palasimme tähän ravintolaan vielä uudelleen viimeisenä matkapäivänä, sen verran huippupaikka oli kyseessä.
Lauantaina päätettiin kiivetä Port de Sollerissa sijaitsevalle tornille Torre Picadalle, josta on todella upeat näköalat. Näillä patikkareissuilla on aina syytä olla eväänä jotain syötävää, mutta erityisesti juotavaa mukana. Syötäväksi kelpasivat kotoa ostetut gluteenittomat lakupötköt, sen verran tuhdin aamiaisen olimme nauttineet jälleen kerran. Tornille kipuamisen jälkeen vaelsimme myöhäiselle lounaalle/aikaiselle illalliselle lahdenphjuka toiselle puolelle Es Mirall-ravintolaan, jossa olimme jo aiemmin nauttineet oluet (https://esmirall.com/). Olimme edellisellä käynnillä varmistaneet, että ruokalistalta löytyisi myös jotain gluteenitonta. Nyt ruokaa tilatessamme tarjoilija toi mukanaan paksun katalogin, jonka listalta hän luetteli kaikki gluteenittomat vaihtoehdot.
Tilasimme aluksi pienen charcuterien eli leikkeleitä ja juustoa sekä tomaatti-oliivi-lautasen ilman leipää, seuralaiseni tosin sai samaan hintaan omat tomaattinsa ja oliivinsa öljyineen leipien päällä. Juomaksi tilasimme sangriaa. Pääruuaksi seuralaiseni päätyi syömään raviolia, jota hän ei lakannut ylistämästä. Se ei kuitenkaan ollut gluteeniton vaihtoehto. Päädyinkin tilaamaan kapriksilla ja juustolla täytetyn kanapihvin riisipedillä ja sinappikastikkeella. Saatoimme vain onniella itseämme, että matka hotellille oli kaiken tämän syömisen jälkeen alamäkeä, sen verran runsas kattaus oli takana. Vatsa täynnä oli kuitenkin mukava kuunnella Bach-perheen sävellyksiä, joita jousikvartetto esitti Port de Sollerin kirkossa kävelymatkan päässä hotellilta. Ehkä espanjalaiseen tapaan oli väliajalla tarjolla kuohuviinitarjoilu, joka suomalaisesta käytännöstä poiketen oli ilmainen. Sen verran konsertista, että olimme ostaneet konserttiliput jo kotona ennen matkalle lähtöä.
Sunnuntai kuluikin sitten merellä ja kohteessa nimeltä Sa Calobra, joka on kanjoni tai oikeastaan jokisuisto, joka päättyy mereen kahden kalliokielekkeen välistä muodostaen samalla kapean luonnonrannan, josta voi vaikka pulahtaa mereen uimaan. Matka kohteeseen kesti noin tunnin ja menomatkalla veneen kapteeni koukkasi rannan puolelle jäävien luonnonluolastojen kautta, ajoi jopa veneellä sisään yhteen luolaan! Perillä venerannasta pääsy uimarantaan on ainoastaan vuoreen louhitun tunnelin kautta, eli melkoisen jännittävä paikka - ja todella käymisen arvoinen.
Paikassa olisi viihtynyt pidempäänkin, mutta olimme varautuneet reppueväin ja varanneet paluukyydin varhaiseen iltapäivään, sopivasti ehtiäksemme hotellin vieressä sijaitsevaan ravintolaan kokeilemaan paikallista paellaa. Bon Vi- ravintola on kuulu paellastaan. Taisimme olla viimeiset asiakkaat ennen lounasajan päättymistä. Ainakin täällä paella oli luonnostaan gluteenitonta. Jos ei ole äyriäisten ystävä, kannattaa tämä vaihtoehto kuitenkin jättää väliin. Seuralaiseni kokeili kokonaisten katkarapujen avaamista aika huonolla menestyksellä, vaikka katseli ohjeita Googlestakin. Itse tyydyin syömään pikkusimpukat ja tietysti paellan, joka oli kyllä herkullista, varsinkin kun sen huuhtele alas sangrialla. Laskua maksaessamme tarjoilija kyseli, miten paella oli meille maistunut. Kun kerroimme haasteista lähinnä kokonaisten äyriäisten osalta hän kertoi, ettei itse juuri samasta syystä syö paellaa lähes milloinkaan.
Paella
Paellan jälkeen kiipesimme vielä Bikini Bar- nimiselle kattoterassilla juomaan sundownerit, ja totesimme, että oman hotellimme, ehkä myös hieman edullisemman, kattoterassilta oli paremmat näköalat.
Nyt kun Suomessakin on taas siirrytty talviaikaan, oli Port de Sollerissa käynti valon puolesta hyvää totuttelua. Aurinko laski ympärillä olevan vuoriston takia yllättävän aikaisin. Paluumatkalla Bikini Barista tosin löydimme lopulta paikan, jossa 'aurinko laski mereen'. Ja paikka sundownerillekin olisi ollut läheisen ravintolan terassilla. Tyydyimme kuitenkin katsomaan tuon ilmestyksen lopulta ihan 'luomuna' ja upea oli!
Aloitimme uuden viikon matkalla
Valdemossaan, josta löytyy mm. Fredrik Chopinin museo. Valdemossaankin matkasimme bussilla. Ostimme liput nähdäksemme paikallisen luostarin ja sen museot. Hieman kalliimmalla lipulla pääsi myös kuuntelemaan Chopin-konsetin livenä, mutta myös luostarin torniin. Juuri konsertin alkaessa nuori mies tuli ja vinkkasi, että meidän lipuilla pitäisi istua aivan saln etuosassa. Niinpä siirryimme sinne. Siellä olevien tuolien selkämyksessä roikkui viiri, jossa luki VIP. Istuuduttuamme samainen nuori mies sulki kulkuväylän pienellä punaisella köydellä alueemme omaksi aitiokseen ja toi tarjottimella meille kahdelle lasilliset kuohuviiniä - kaikki muut istuivat takanamme ja hieman heidän katseensa taisi poltella niskaamme. Onneksi konsetti alkoi pian ja musiikki vei mennessään.
Kaiken ihmettelyn ja kävelyn jälkeen alkoi tulla nälkä. Ryhdyimme etsimään sopivaa ravintolaa. Ensimmäinen oli aivan liian ruuhkainen, toisessa taas oli epäilyttävän vähän lounastajia, kolmas... varmaan kaikki tietävät, kuinka tuskallista sopian ravintolan etsiminen voi nälkäisenä olla.
Löysin GF-sovelluksesta mielestäni sopivan paikan, mutta samainen katu oli meidän puoleltamme suljettu korjauksen vuoksi. Toiselle puolelle kulkeminen taas tarkoitti melkoista kiipeämistä jo varsin kuumassa säässä. Olimme jo antaa periksi ja mietimme Port de Solleriin palaamista, kun yhtäkkiä huomasimme Can Reull- ravintolan aivan kulman takana (sen jota GF-sovelluskin suositteli). Tilausta tehdessämme tarjoilija, jo toistamiseen, toi paksun katalogin, jonka yhdelle sivulle oli listattu kaikki ravintolan gluteenittomat vaihtoehdot. Eipä olisi pihvi kotoisilla perunoilla ja Daura Damm gluteeniton lager voineet maistua paremmalla kuin ne tuona hetkenä maistuivat. Sen jälkeen kelpasi palata hotellille ja aloitella jo hieman pakkaamista kotimatkaa varten Niin ja pitihän tuliaisiakin vähän ostaa. Se hoitui samalla helposti hotellin lähellä olevasta myymälästä, joka välitti mm. paikallisia appelsiinilla maustettuja oliiviöljyjä.
Viimeisenä matkapäivän suuntasimme Solleriin, josta yllättäen löytyy ilmainen Miron ja Picasson taidenäyttely. Molemmat rautatieasemalta, jonne siis raitiovaunumme saapui ja josta junat lähtevät kohti Palma de Mallorcaa. Näiden näyttelyiden lisäksi kävimme paikallisessa kirkossa, Església de Sant Bartomeu de Sóller, jossa riitti katseltavaa pitkäksi toviksi. Ja pitihän vähän matkamuistojakin etsiä kauppakujilta. Ja lounaan nautimme, kuten jo mainittu, Mica de Nuben listalta. Ennen paluuta piipahdimme vielä kasvitieteellisessä puutarhassa tutustumassa baleaariseen kasvillisuuteen, mikä sekin mielenkiintoinen kohde.
Sitruksia
Sitten edessä olikin kotimatka. Luvassa oli jälleen aamulento. Käväisin illalla vielä läheisessä supermarketissa ostamassa vähän juustoa ja ilmakuivattua kinkkua, joista väsäsin eväät lennolle. Gluteenittoman näkkileivän välissä ne olivat varsin maukkaita, ja myös tarpeen, sillä lentokentältä en onnistunut löytämään muuta kuin gluteenittomia muffinsseja.
Mitä tulee Mallorcaan keliaakikon matkakohteena, voin sitä tämän kokemuksen perusteella lämpimästi suositella. Pieni tarkkuus on tietysti aina paikallaan, mutta eri paikoissa saamani palvelu kuitenkin vakuutti ja ainakin käymissäni kohteissa tunnuttiin gluteenittomuus ymmärtävän todella hyvin eli sin gluten!
Merkintään liittyvät avainsanat: espanja, gluteeniton, mallorca, sin gluten
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.