Etelä-Sudan on vähän tavanomaista haastavampi matkakohde. Maa kuuluu UM:n suosittelulistalle (suositellaan poistumaan maasta välittömästi) ja maahan on hyvin vähän lentoja. Turkish Airlines lentää Istanbulista lähes kaikkialle paitsi Etelä-Sudaniin. Lopulta lennoiksi valikoitu ensin Finnairilla Tukholmaan, josta Etiopian Airlinesilla Addis Abeban kautta Jubaan.
Finnairilla ei ole nykyisin muuta tarjoilua kuin vettä ja mustikkamehua. Lennot Tukholmaan ovat kuitenkin niin lyhyet, ettei muuta ehdi kaivata ja lennot olivat korona-aikana pitkästä aikaa Finnairin, ei Finnairin tunnuksilla lentävän Norran.
Etiopian Airlinesin lennoille kirjautuminen oli varsinaista säätöä, mutta itse koneessa kaikki toimi lähes moitteettomasti ja gluteeniton ateria jaettiin menolennoilla samalla kuin muutkin ateriat. Paluulennoilla ateria jaettiin ennen muita ja sain myös alkoholillisia/alkoholittomia juomia samassa yhteydessä. Ainoa miinus menolennoilla juuri ennen laskeutumista jaetut pienet snack-pussit, jotka sisälsivät gluteenia. Ilman tuoteselosteen tiiraamista, näitä olisi vahingossa saattanut syödä.
Addis Abeban kentällä tarjonta on muuttunut koronan aikana, mutta mm. muutamia gluteenittomiksi merkittyjä teff-tuotteita on mahdollista ostaa tuliaisiksi. Injeraa ei tosin enää näkynyt myynnissä.
Juban kenttä on pieni ja tullessa ei ole mitään shoppailumahdollisuuksia. Lähtiessä on pieni kauppa ja kahvila. Myynnissä mm. gluteenittomiksi merkittyjä makeisia Englannista. Erilaisia viranomaistarkistuksia on lukuisia, vaikka viisumia voi hakea ennakkoon netissä. Viisumin saannissa ongelmana on lähinnä niin sanotun LOI-kirjeen saaminen, joka tarvitaan hakemuksen liitteeksi.
Korona-aikana tehdyn matkan liitteeksi tarvittaisiin myös negatiivinen PCR-testitulos, mutta vinkin perusteella liitin sen sijaan rokotetodistuksen ja hain PCR-testin vasta juuri ennen lentoja. Tarvitsit negatiivisen testituloksen sekä maahan mennessä että sieltä lähtiessä. Lähtiessä vaadittiin poikkeuksellisesti myös rokotetodistusta. Testien ja todistusten osalta tilanne on saattanut jo muuttua.
Etelä-Sudanin viralliset kielet ovat englanti ja arabia. Käytännössä arabiaa ei käytetä, ja sen koetaan muistuttavan ajasta osana Sudania. Rahanvaihtopisteet kuitenkin sijaitsivat jostain syystä muslimialueilla.
Juba on pääkaupungiksi pieni ja moniin paikkoihin pääsee helposti myös kävellen tai tuktuk-/mopotakseilla. Tiet ovat pääosin hiekkateitä, joten käveleminen on varsin pölyistä puuhaa.
Ravintoloita on mm. hotellien yhteydessä. Ruuan valmistaminen kestää kauan ja valitettavasti onnistuneita esimerkkejä gluteenittomien aterioiden valmistamisesta ei juuri kertynyt. Ateriat muistuttivat enintään etäisesti menussa kuvattua. Esimerkiksi grillattu kana oli paistettua ja pinnassa jotain kuorrutetta tai esimerkiksi tomaatti-mozzarella-salaatti sisälsi menusta poiketen vain tomaattia ja jotain juustoa, mutta tämäkin oli kuorrutettu jollain makealla kastikkeella, josta ei mainintaa menussa.
En tiedä olisiko annosten palauttelu auttanut tilannetta, mutta uuden ateria valmistaminen olisi kestänyt taas uuden tunnin, joten tätä ei tullut kokeiltua. Oman hotellin ravintolassa tultiin tosin aamulla ihmettelemään, miksen ollut illalla syönyt ateriasta oikeastaan mitään ja olisivat kyllä tehneet uuden aterian, jos olisin sitä vaatinut. Aamiaisilla vaadin ja sain keitettyjä kananmunia, jotka suurin piirtein ainoita varmasti gluteenittomia tuotteita.
Jubassa on pieniä korttelikauppoja, joissa on myynnissä lähinnä luontaisesti gluteenittomina juomia, pähkinöitä ja taateleita. Kadulla myydään hedelmiä, esim. banaaneita. Jubassa on pari suurempaakin kauppaa, joissa kaikki on myyjistä lähtien tuontitavaraa Kiinasta. Muutoinkin käytännössä kaikki on tuontitavaraa ja hinnat ravintoloissa lounaalla noin 10+ euroa ja illallisilla noin 20+ euroa. Viiniä sai kaikkialta ja osin myös muita alkoholijuomia. Virvoitusjuomissa suosittuja ovat erilaiset mallaspohjaiset kahvi- ja kolajuomat. Nämä eivät siis ole gluteenittomia.
Juban ulkopuolella on haastava matkustaa. Tiet ovat äärimmäisen huonokuntoisia jopa sadekauden ulkopuolella. Ilman neliveto-Jeeppiä matkustamista ei kannata edes harkita ja välillä juututaan irtohiekkaan ja välillä auto hörppää turhan paljon vettä joen ylityksissä. Vettä ja polttoainetta on myös oltava reilusti mukana, sillä välillä on laajoja alueita ilman mitään merkittävää asutusta.
Jubassa on hotelleissa jonkinlaiset vesi- ja sähköratkaisut, mutta kaupungin ulkopuolella ei ole mitään näistä. Ei hotelleja tai muita kiinteitä rakennuksia, ei sähköjä, ei puhelin- tai nettiyhteyksiä, ei juoksevaa vettä. Meillä oli mukana ns. festariteltat, jotka toimivat myös kätevinä matkasaunoina (päivällä lämpötila noin 40 astetta ja mm. maa hohkaa kuumaa vielä auringonlaskun jälkeenkin). Netti olisi ollut kiva, jotta olisi voinut tarkastaa vitsaileeko opas hyeenojen vaarallisuudesta vai uskaltaako myös öisin käyttää puskavessaa 
Kotiin palattua selvisi myös, että maa on käärmeiden suosiossa, kun maasta löytyy niin sademetsää kuin aavikkoa.
Opas toimi monitoimihenkilönä eli myös kokkina. Harmi vain, ettei ajatus gluteenittomuudesta mennyt lainkaan perille, vaikka vegaaninen ruokavalio kyllä ymmärrettiin. Jos en eilen voinut syödä spagettia, niin miksi olisin voinut seuraavana päivänä syödä sitä. Keliakia ei mene päivässä ohi. Juomaksi oli onneksi varattu myös vettä oluen lisäksi. Omia eväitä ehdottomasti mukaan, vaikka jotain hedelmiä ja keitettyjä kananmunia välillä pystyinkin syömään.
Matkustaminen on hidasta, vaikka matkaa olisi tehty 13 tuntia, niin kartalla ei juurikaan oltu edetty. Pysähdyimme välillä paikalliskylissä, joissa osassa oli totuttu turisteihin ja heillä oli jopa kiinteitä asumuksia. Osa liikkui täysin nomadeina käyttäen majapaikkana vain puun oksiin varjoksi viritettyä kankaan palaa ja savuttavia nuotioita malariahyttysten karkottamiseen. Heimot elävät lähinnä lehmien ja lampaiden laiduntamisella.
Harrastuksina esiin nousi erilaiset tanssit ja paini, mutta esimerkiksi koulusta, lukutaidosta tai henkilöllisyystodistuksista lapset tuskin olivat koskaan edes kuulleet. Osa lapsista myös pelkäsi autoa niin paljon, että väkisin tuli mieleen kuinka harvinainen näky auto heille sitten oikeastaan olikaan. Kasvomaskeja pelkäsivät myös aikuiset. Innokkaasti lapset ja myös aikuiset matkivat valokuvaamista, vaikka heillä ei mitään kännyköitä ollutkaan. Suhtautuminen valokuvaukseen on Jubassa aivan päinvastainen ja jopa lupapapereiden kanssa kuvaaminen on varsin riskaabelia hommaa.
Etelä-Sudanissa on helppo bongata kaikki Afrikka-kliseet yhdellä matkalla, mutta keliaakikon näkökulmasta on varmasti helpompiakin matkakohteita. Häihin eksyneenä pitää olla myös iloinen, ettei Suomessa ole yhtä mutkikkaita tanssikuvioita ensin sulhasen tullessa alttarille ja vielä haastavampia morsiamen tullessa paikalle Matkan jälkeen sitä ehkä osaa edes vähän aikaa arvostaa myös mahdollisuutta suihkuun, sisävessaan ja sähköihin.
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Ei vielä kommentteja. Jaa arvokas mielipiteesi ja kommentoi!
Sinun tulee olla kirjautuneena, jotta voit kommentoida. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.
Vinkkiin ei ole vielä liitetty kuvia.