Reetta 

GL-valmislasange?? – 5.3.2009 20:23

En ole törmannyt, mutta viimeisessä Keliakia-lehdessä oli mainos DS-lasagnesta. Täytyypä lähteä tutkimaan pakastealtaita kaupassa. Sitten tulisi herkullisuus testattua.

Ravitsemusterapeutti – 2.3.2009 17:23

Silloin kun keliakia/ihokeliakia on aikoinaan todettu, ei varmaan ravitemusterapeuttia ollut vielä keksittykään. Kerran olen käynyt joskus yli 20 vuotta sitten.
Ja sitten minulla on ollut tuuri päästä Kelan kustantamalle sopeutumisvalmennuskurssille. Nuo SOVA-kurssit on tarkoitettu henkilöille, joilla on enemmän tai vähemmän ongelmia ruokavalion kanssa. Kurssi Peurungassa oli tosi hyvä, ennen kurssille menoa tehtiin 3 pv ruokapäiväkirja ja sen sitten Keliakialiiton ravitsemusterapeutti kävi ennen kuntoutusta läpi ja laski, miten eri ravintoaineet on kohdallaan syömisessä tai sitten ei. Ruokapäiväkirjoja käytiin läpi pienryhmissä ja lisäksi jokaisella oli henkilökohtainen aika ravitsemusterapeutille. Tuohon Kelan kurssiin kuuluu 5 pv jakso ja vuoden päästä 3 pv seuranta (myös silloin ruokapäiväkirja). Lisäksi kurssilla oli paljon muutakin tosi hyvää ohjelmaa. Suosittelen. Hakua varten tarvitaan hoitavan lääkärin B-lausunto tai vastaava, jossa hän perustelee kuntoutuksen tarvetta.
Kurssien määrää on näköjään karsittu aiemmasta ja tänä vuonna noita kuntoutuksia järjestetään yksi. Hakuaika näyttää olevan 30.04.2009 saakka. Ylitalon Vuokko liitossa tietää näistä kursseista.
Siitä vaan hoitavan lääkärin kimppuun pyytämään suositusta sopeutumisvalmennuskurssille. Toivottavasti pääsisit !

Uutta Glu.fi:ssä! – 28.2.2009 21:56

Tuo oli hieno uudistus/lisäys. Voi heti katsoa, onko johonkin keskusteluun tullut viestejä eikä tartte muistella, montako viestiä siellä olikaan...viimeksi.

Verikokeista – 28.2.2009 19:13

Kontrolligastroskopian (pari vuotta edellisestä) yhteydessä labrakokeiksi oli laitettu tuo kudostransglutaminaasi ja perusverenkuva, ei muita. Olkavarren murtuman perusteella oli kuitenkin epäilys osteoporoosista ja itse pyytelin labralistaan vielä kalsiumin ja D-25-vitamiinin ja ne sinne lisättiinkin. Gastroskopian tuloksen kuulen maaliskuun lopulla ja siinä yhteydessä selvinnee, mitä jatkossa labrakokeitten suhteen.

Menneiden parin vuoden aikana olen Hb-arvoja mittauttanut työterveyshullon kautta ja myös kolesteroliarvot on katsottu, koska odotettavissa oli niiden nousu, kun ravintoaineet imeytyy paremmin ruokavalion myötä (ovat pysyneet vielä hyvissä lukemissa).

Työterveyslääkärin suositus uudesta luuntiheysmittauksesta oli parin vuoden päähän. Tässä välissä popsitaan kalkkia ja D-vitamiinia. Verikoelähetteenkin saa työterveyshoitajalle sähköpostia laittamalla.

Foolihapot, natriumit, B-12-vitamiinit ja muut vastaavat on katsottu silloin pari vuotta sitten, enkä usko, että niitä jatkossa mittaillaan. Olivat kyllä alunperinkin ihan ok.

Iho-oireet – 24.2.2009 06:39

Minulla ihokeliakian iho-oireet tulee parin kolmen päivän sisällä. Vajaa kaksi viikkoa sitten otin työpaikan ruokalassa ituja, joita saa tosi harvoin. Juttelin ruokajonossa työkaverin kanssa enkä sen kummemmin ajatellut, mistä ne oli idätetty. Meni muutama päivä ja sormen tyvinivelen kohdalla ihoa alkoi kummasti kipottaa ja siinähän oli pieniä vesirakkuloita - kuin ennen vanhaan. Pohdin, mitä on tullut syötyä ja tulin tulokseen, että idut oli varmaan vehnänituja. Rakkulat kyllä häipyi muutamassa päivässä enkä mennyt Dapson-purkille. Opiksi tuli, että kannattaa katsoa idutkin tarkkaan...

Keliakiaa enemmän naisilla? – 14.2.2009 13:42

"Ihokeliakian guru" Reunalan Timo tosiaan kirjoittaa Keliakia-kirjassa, että ihokeliakia on jonkin verran yleisempi miehillä kuin naisilla. Omanikin (tavallisen keliakian lisäksi) on Timo aikoinaan TAYS:ssa todennut. Siinäpä mies, joka on antautunut työlleen ja näyttää edelleen olevan ahkerasti työelämässä ja tutkimustyössä mukana.
Muita ihokeliaakkkoja en itseni lisäksi tiedäkään.

Liiton ja yhdistysten tapahtumat – 12.2.2009 21:46

Olen jonkun kerran käynyt seutukuntani keliakiayhdistyksen tilaisuuksissa ja todennut, että kyllä tuo osallistujakunta on eläkeikäistä porukkaa lähes kokonaan, samoin yhdistyksen hallintoihmiset. Ilmeisesti me työikäiset ei jakseta/ehditä osallistua yhdistystoimintaan ja kokouksiin?

Paras reissu on ollut matka Keliakiamessuille reilu vuosi sitten ja jatkossakin aion sellaiseen reissuun osallistua.

Keliakiaa enemmän naisilla? – 12.2.2009 21:13

Kävin Kelan (www.kela.fi) sivuilta katselemassa tilastokirjaa vammaisetuuksien saajista vuonna 2007. Ruokavaliokorvauksen saajia on vajaa 25 000 henkilöä ja heistä melko tarkkaan 2/3 on naisia ja loput miehiä. Ikäryhmistä suurimmat ryhmät on 50-54 vuotta ja 55-59 vuotta eli kyllä keliakia on tällaisten varttuneempien ihmisten tauti.

Ja jos omaa tuttava/työkaveri/yhteistyötahojoukkoa ajattelee, naispuoleisia on silloinkin selkeä enemmistö. Oman työpaikan ruokalassa olen ainoa keliaakikko n. 150 hengen porukasta. Oman ruokavammaisuuden kautta kiinnittää tosiaan huomiota enempi muittenkin syömisiin.

Gastroskopia – 12.2.2009 19:12

Tässä tulee tuore kokemus elämäni toisesta gastroskopiasta, joka oli eilen. Edellinen yö meni huonosti nukkuen ja edellistä tutkimusta muistaen. Aamupäivällä mietin vielä töissä, soitanko gastron polille, että saisinko "Dormicum-tainnutuksen", mutta päätin olla reipas ja rohkea. Kolonoskopian yhteydessä tuosta Dormicumista oli hyvä kokemus, kun en tiennyt mistään mitään.

Tutkimusaika oli myöhässä ja odottelu jatkui. Vastaanotolla lääkäri kertoili labra-arvot, jotka oli tosi hyvät (transglutamiiniervokin). Ja sitten letkun nielentään. Hoitaja antoi ohjeita syvään hengittämisestä ja huomasin, että tuon kun muisti/yritti muistaa, kakominen ja yökkääminen jäi vähemmälle. Neljättä koepalaa ottaessa lääkäri totesi, ettei enää mene kauaa. Ja hetken päästä olikin skooppi jo tutkimuspetillä vieressäni. Syvä helpotuksen huokaus; ohi on. Eikä se ollutkaan niin kauheeta kun olin muistellut. Ehkä tuo oikeampi hengittäminen auttoi? Siitä huolimatta tuo ei ole tutkimus, johon riemusta hihkuen menisin seuraavallakaan kerralla. Toivottavasti sitä kolmatta kertaa ei enää tarvittaisi.

Haluan kuitenkin nostaa hattua gastroenterologien ammattikunnalle. Heidän täytyy työnilonsa löytää jostain muusta kuin potilailta, koska varmaan monikaan tähystettävä ei tullessaan tai lähtiessään sano, että kylläpä on tosi mukava tutkimus ja olipa kiva tulla tänne! Meidän keliaakikkojen onneksi gastroenterologit ovat olemassa ja saamme diagnoosimme.