Varoitus, nyt tulee pitkä stoori 
kuvauksessa lukee muuten Espanja, mutta tää koskee kyllä kaikkia muitakin maita missä oltiin. Tohon on ilmeisesti pakko valita vain joku yksi maa... mutta en jaksa tehdä ainakaan nyt erikseen kaikista maista vinkkiä. Meitä oli siis kaksi kaverusta kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin Eurooppaa kiertämässä. Olemme molemmat keliaakikkoja (huvittava yhteensattuma), ja se seikka määrittikin reissuamme jonkin verran. Ajattelin, että teitä saattaisi kiinnostaa miten keliaakikko selviää hengissä ja vatsavaivoitta reilimatkalla!
Matkareittimme noudatti kaavaa Helsinki-Göteborg-Odense-Berliini-Praha-Ljubljana-Zagreb-Split-Dubrovnik-Ro oma-Barcelona-Valencia-Barcelona-Helsinki. Eväinä Suomesta olimme pakanneet kymmenisen pakettia riisinuudeleita ja pari pakettia näkkileipää. Kaikki tämä hupeni ensimmäisten viikkojen aikana, mutta enempää ei olisi ollut järkevää kantaa mukana. Aina voi ostaa jostakin matkan varrelta lisää ”hätävarasyötävää”.
Ruotsissa, Göteborgissa oli ehkä liiankin tuttua ja tavanomaista. Kuten kaikki tietänevät, on termi glutenfri heille ihan tuttu juttu.Päätimme nautiskella turvallista pikaruokaa vielä viimeisen kerran viikkoihin, ja söimme McDonaldissa hamppariateriat. Ihan samaa settiä kuin Suomessakin! Yövyimme ystävän hotellihuoneessa (luksusta!) ja aamulla hiivimme herkuttelemaan buffetpöytään. Yllätys yllätys, sieltä löytyi Frian paahtoleipää. (En ole varma mikä hotellin nimi oli. Kuitenkin ihan rautatieaseman edessä. Scandic? Nordic?)
Göteborgissa emme viipyneet kuitenkaan yhtä yötä kauempaa, vaan hyppäsimme aamulla junaan suuntana Odense, Tanska. Vierailimme Odensessa ystävien luona ja vietimme grilli-iltaa. Ainakin ne grillimakkarat ja –lihat joita tarjolla oli, olivat gluteenittomia. Ainoa yllätys oli kaupan majoneesi (remoulade) jossa oli kai vehnää. Huhhuh! Koskaan ei näemmä voi olla liian tarkka… Tanskaankaan emme jääneet turhan pitkäksi aikaa, enkä ehtinyt ratsasta kuin yhden pienen ruokakaupan. Siellä ei ainakaan myyty mitään gluteenitonta, mutta eipä se paljoa kerro vielä maan yleisestä tarjonnasta.
Odensen jälkeen junailimme Berliiniin, yhteen lempikaupungeistani. Kaisers-ruokakauppaketjun suuremmista liikkeistä löytyy gluteenittomille kuivatuotteille pyhitetty hylly, josta saa niin pastaa, jauhoja, keksejä, suklaavohveleita kuin riisikakkujakin. Tarjolla on paljon Schneekoppe-merkkisiä tuotteita, ja ostimme mm. spagettia ja suklaavohveleita. Emme pettyneet, hyvää oli! Kävimme useissa Kaiserseissa, mutta kaikista ei tosiaan gluteenitonta löytynyt. Myös Dm-ketjun kaupat(löytyy ainakin Saksasta, Sloveniasta ja Kroatiasta) myyvät gluteenitonta kuivatavaraa, lähinnä Schär-painotteisesti.Dm on hassu konsepti: valikoimiin kuuluu kosmetiikkaa, luontaistuotteita, vauvan ruokaa sekä erikoisruokavaliotuotteita. Edellisillä Saksan reissuillani olen löytänyt Edeka-ketjun kaupoista Ds:n pakastelasagnea, –pizzoja sekä pastaa, mutta tämä tieto on pari vuotta vanhaa.
Reissullamme valitsimme vain hostelleja, joissa on vieraskeittiö – näin säästimme pitkän pennin ja vältimme jatkuvan ruoasta stressaamisen. On helppoa mennä ruokakauppaan, ostaa raaka-aineet ja kokkailla itse herkkuruokia. Hostellin keittiöt muuten ovat myös mahtavia paikkoja tutustua ihmisiin! Tietysti vieras keittiö täynnä hosuvia ihmisiä tuo omat haasteensa…
Prahasta ei ole juurikaan sanottavaa tähän, sillä emme syöneet ulkona tai tutustuneet juurikaan ruokakauppoihin. Kerran kävin yhdessä keskisuuressa kaupassa, josta huolellisen kartoittamisen jälkeenkään en löytänyt mitään gluteenitonta (siis gluteenittomaksi merkittyä). Vaikeutta ruokatarpeiden löytämiseen tuo myös se, että tuoteselosteissa ei ole englantia. Paha sanoa, onko esim. tomaattimurska gluteenitonta, jos ainesosaluettelo on silkkaa hepreaa 
. Ainiin, kävimme kyllä kerran brittiketju Tescon marketissa, josta löytyi riisipastaa. Gluteeniton-merkkiä siinäkään ei ollut, mutta tällä kertaa englanninkielinen seloste, joten uskalsin ostaa.
Ljubljanassa, Sloveniassa söimme ekaa kertaa kunnolla ulkona. Ihan hostellin kulmilla osoitteessa Petkovskojo nabrezje 49 (tai 53?) oli kiinalainen halpa rafla. Meillä oli kielikäännös sloveniaksi mukana, ja mukava tarjoilija luki sen huolella läpi. Hän totesi, ettemme voi syödä liha-annoksia, sillä liha tulee heille valmiiksi maustettuna ja se on kieritelty jossakin jauhoissa. Valitsimme siis listalta kasvis-muna-riisiannokset, ja loistavaa ruokaahan se oli. Annoksessa ei ollut edes kastiketta, eli turvallisin mielin saatoimme popsia ruoat naamariin. Hintaa kertyi huimat 3,9 euroa per annos.Ljubljanasta löysimme tutun Dm:män, josta lähti taas pastaa mukaan.Bongasin myös Spar-kaupasta Schärin Pan carre-leipää patonkihyllyn keskeltä. Sparista ostimme Uncle Ben- tyyppistä valmiskastiketta pastan seuraksi, ja gluteenittomuutta pohtiessamme saimme koko henkilökunnan ja pari asiakastakin ympärillemme neuvomaan ja selvittämään. Mukavaa! Ljubljanasta löysimme myös luontaistuotepuodin, jossa oli gluteeniton hylly. Ostimme mm. Schärin suklaavohveleita ja mysliä. Kauppa sijaitsi Trubarjeva Cestalla, mutta nimeä tai kadunnumeroa valitettavasti en muista. Mysliä on muuten kätevää olla aina mukana, aamulla kun pelkkä jugurtti ei oikein tahdo riittää nälän poistajaksi. Leipää ei taas kannata ostaa jos liikkuu nopealla tahdilla paikasta toiseen, sillä levitteitä ja päällisiä myydään lähinnä vain isoissa pakkauksissa , eikä niitä rinkkaankaan sovi tunkea.Tosin kyllä se Schärin kuiva leipä ihan au naturel tuli reissun aikana tutuksi.. Myös juna ym. eväänä mysli on kätevää. Todella hyödylliseksi reissussa muuten osoittautui SPORK- eli muovinen yhdistetty lusikka-veitsi-haarukka. Kevyt, helppo pitää puhtaana! Löytyy ainakin Intersporteista. Yritimme kovasti keksiä Sporkille suomenkielistä vastinetta, ja tehtävä osottautui haasteelliseksi. Lusiveirukka?
Ljubljanan jälkeen pyyhälsimme kovasti odotettuun Kroatiaan. Kävimme niin Zagrebissa, Splitissä kuin Dubrovnikissakin. Ruokakaupoista tutuiksi tulivat Tommy’s ja Konzum.Vain Dubrovnikin Tommy’s hipermarketista (muita isompi) löysimme gluteenittomia tuotteita , luontaistuotteiden viereltä. Valikoimaan kuului manteli- ja suklaakeksejä sekä kolmea eri pastaa: riisi, tattari ja maissi. Ostimme mantelikeksejä ja tattaripastaa, molemmat olivat oivia, vaan ei maailmaa järisyttäviä valintoja. Tattaripastan kanssa piti olla tarkkana ettei keitä yli 10min – muuten pasta hajoaa käsiin. Tämä Tommy’s sijaitsi sataman läheisyydessä, paikallisbussien aseman kulmilla. Helppo löytää, sillä isoja ruokakauppoja ei ollut paljon. Dm:miä on muuten Kroatiassa runsaasti, lienee melko suosittu kauppa paikallisten keskuudessa. Edellä mainitusta Konzumista en löytänyt kertaakaan mitään, mutta ehkä suuremmista liikkeistä saattaisikin löytyä. Dubrovnikissa söimme kerran ulkona, vanhankaupungin sisäänkäynnin vieressä olevassa isossa merenrantaravintolassa. En ollut löytänyt kielikäännöstä kroatiaksi, mutta henkilökunta oli kielitaitoista ja osaavaa. Tilasimme molemmat grillattua kananrintaa pestolla ja lohkoperunoilla. Maistui, ja ilman vatsanväänteitä! Meillä molemmilla on melko herkät vatsat, ja uskon että huomaamme kyllä milloin jotakin väärää on tullut syötyä. Koko reissun aikana säästyimme mahakivuilta, joten olen melko varma, että gluteenilta on vältytty.
Dubrovnikin jälkeen vuorossa oli Rooma. Olin kuullut jo etukäteen jostain, että Italiassa gluteenittomia tuotteita saa lähinnä apteekeista. Roomassa apteekkeja onkin korttelin välein, ja poikkesimme lähes jokaisessa vastaantulevassa apteekissa. Toisissa oli runsaat valikoimat, joissakin myytiin muutamia (Schärin) tuotteitta, ja joissakin ei taas mitään. Paras löytö oli apteekki osoitteessa Via Merulana 185: kaksi täyttä hyllyllistä monenmoista gluteenitonta syötävää, ja paljon uusia tuttavuuksia. Mitäpä sanotte esim. Focaccialeivästä (testattu, herkkua) tai pastajauhoista? Ruokakaupoissakin katselin hieman ympäriinsä toiveikkaasti, mutta gluteenittomaan hyllyyn en törmännyt. Hieman yllättäen kuitenkin esim. joissakin jäätelöissä oli ”senza glutein”-merkki. Ainiin, ja söimme Roomassa kerran McDonaldissa. Vilautimme kielikäännöstä ja myyjä lupasi valmistaa meille broilerisalaatit ilman krutonkeja. Broilerit olivat tosiaan vain grillattuja, ei siis mitään leivitystä niin kuin Suomessa. Avulias poika olisi kyllä valmistanut meille mielellään myös ”hamburgers without sandwich” mutta kieltäydyimme kohteliaasti.
Roomasta seilasimme Grimaldi Linesin risteilyaluksella Barcelonaan. Matka kesti 19 tuntia, ja vasta laivassa tajusimme, että olisi kannattanut ottaa eväät mukaan. Tax-freetä tai minkäänlaista ruokakauppaa ei tietenkään botskilta löytynyt, joten meidän oli turvauduttava buffetravintolaan. Etsimme ravintolassa käsiimme yhden kokeista, jolle ojensimme kielikäännöksen. Yli-innokkaan käsien viuhtomisen ja huutelun jälkeen olimmekin yhtäkkiä noin seitsemän kokin ympäröimänä, joista yksi tarjosi pelkkää pastaa ilman kastiketta, toinen salaattia, kolmas leipää… Aloimme varmaankin näyttää jo epätoivoisilta, kun ravintolan omistajakin kutsuttiin paikalle. Hän luki lappusen tarkasti läpi, nyökkäsi meille rauhoittavasti ja lupasi valmistaa meille sopivat annokset. Istuimme pöytään odottelemaan ja suureksi yllätykseksemme eteemme kannettiin pasta bologneset. Pasta oli erilaista kuin seurueellamme, ja tunnistinkin sen Schärin fusilliksi. Omistaja kehaisi, että häneltä löytyy aina ”celiaki-pastaa”. Mainiotahan se oli! Palvelu oli ehkä liiankin ylitsevuotavaa, ja pastalautasten tyhjennyttyä meille tuotiin vielä pihvilautaset. Huhhuh! Emme olleet tajunneet tilanneemme myös pihviä, mutta kyllä sekin alas meni. Hintakaan ei ollut liian korkea, noin kymmenen euroa koko setti. Söimme buffetissa vielä seuraavanakin päivänä, ja sillä kertaa pelkkää pastaa.
Reissumme viimeinen maa, Espanja, oli keliaakikolle ehkä antoisin. Todellinen yllätys minulle oli, että gluteeniton-merkkiä löytyy niin leikkeleistä, juustoista, jäätelöistä kuin jugurteistakin. Teimme paljon hyviä löytöjä vähän suuremmista ruokakaupoista ja luontaistuotepuodeista. Barcelonassa on ihan keskustassa, mereltä katsoen Ramblasin vasemmalla puolella melko lähellä Macbaa Bioveritas-luontaistuotepuoti, jossa oli käsittämättömiä ”osta gluteenitonta pastaa, saat toisen paketin kaupan päälle”-tarjouksia. Ostimmekin pinaattipastaa, joka osoittautui oikein maukkaaksi. Kaupassa myytiin myös mm. keksejä ja myslipatukoita. Pahoittelen, etten ottanut osoitetta ylös.. paikka saattaa kuitenkin olla tämä: http://www.ecoveritas.es
Parasta Barcelonassa oli kuitenkin sattumalta löytämämme Belgioius: jäätelö- ja crepespaikka, jossa letun sai pyytäessä myös gluteenittomana!! Voitte ehkä samaistua siihen iloon ja riemuun mitä tunsimme kun alun epäuskoisuuden jälkeen käsitimme, että menussa tosiaan lukee vaihtoehtona sin gluten –buckwheat crepes. Lettuja sai niin suolaisella kuin makeallakin täytteellä, ja liene selvää, että vierailimme paikassa usein. Homma meni myös välillä överiksi, vai miltä kuulostaa banaani-mansikka-nutella-kermavaahtocrepes? Paikka löytyy netistä osoitteesta http://www.belgious.com! Osoitehan on Avinyo 50. Suhteellisen lähellä Liceun metropysäkkiä: siitä vähän matkaa Ramblaa alas merelle päin, käännytään vasemmalle A/C Ferran-nimiselle tielle, ja siitä noin muistaakseni kolmannesta risteyksestä oikealle Avinyolle. Tästä vielä parisataa metriä, niin pitäisi Belgious löytyä. Suosittelen lämpimästi. Letut paistettiin samalla levyllä kuin normaalitkin räiskäleet, mutta he pyyhkivät sen aina paistamisen välissä, joten suurta kontaminaation vaaraa ei pitäisi olla. Ramblan varrella (ehkä kadunnumero 113), Liceun ja Catalynian metropysäkkien välimaastossa sijaitsevan Carrefour Express-marketin alakerrasta löysimme gluteenittoman hyllyn, josta sai CROISSANTEJA! Niitä oikeita, eikä mitään suklaatäytteisiä. Kaupassa oli myös hyvät valikoimat keksejä ja jauhoja. Loistava tarjonta oli myös päärautatieaseman, Sants Estacion vieressä sijaitsevassa Esclat-marketissa. Hyllystä löytyi niin hampurilaissämpylöitä, patonkeja, muffineita, pizzapohjia kuin muroja ja keksejäkin. Hinnat eivät todellakaan olleet mitään päätähuimaavia, keskimääräisesti noin euron alle suomen hintojen.
Viimeisessä kohteessamme, Valenciassa löysimme Mercadona-ketjun suuremmista ruokakaupoista gluteenittomia tuotteita ripoteltuna ympäri kauppaa. Kannattaa kysyä myyjiltä apua, sillä tuotteet löytyivät yllättävistä paikoista. Murohyllyssä oli Ds:n corn flakeseja, leipähyllyssä paahtoleipää ja croissanteja, keksihyllyssä vohveleita… Myös pastaa muistaakseni oli myynnissä. Suomesta poiketen emme löytäneet mistään gluteenittomia pakasteita. Ei Espanjasta tai muualtakaan.
Hauska sattuma Valenciassa kävi, kun poljimme nälissämme biitsiltä hostellille miettien, mitä ruokaa laittaisimme. Poljimme pitserian ohi ja silmiini sattui mainos, jossa luki kissankorkuisin kirjamin ”PIZZA SIN GLUTEN!” Hetken aikaa ihmeteltyämme kävimme peremmälle Telepizza-nimiseen liikkeeseen. Pienen kyselyn jälkeen selvisi, että heillä tosiaan oli tarjota kahta sorttia gluteenitonta pizzaa: kinkku-pekoni ja neljä juustoa. Kaiken lisäksi pizzerialla oli osta yksi, saat kaksi –kampanja meneillään. Tilasimme oitis pizzat, ja istuimme odottelemaan mielenkiinnolla. Pizzat osoittautuivat uunissa käytetyiksi pakastepizzoiksi (merkki turvallisuudesta minulle, eipähän ole samoilla pöydillä pyöritelty kuin normipitsoja), ja ihan kelvollisiksi sellaisiksi. Mahtavassa tarjouskampanjassa oli kuitenkin vähän huijauksen makua, koska lähtöhinta pizzalle oli 14,90… No, reilu seitsemän euroa pitsasta ulkomailla ei kuitenkaan mielestäni ole liikaa vaadittu. Pitserian osoite on Serreria 4, Valencia. Paikka vaikutti Kotipizzan tyyppiseltä ketjulta, eli saattaapi löytyä ihan ympäri Espanjaa. Veikkaan myös että kyseinen megatarjous on voimassa aina.
Yhteenvetona koko reissusta voisin sanoa, että kaikki etukäteispelottelut syömisen hankaluudesta ulkomailla olivat liioiteltuja. Varsinkin, kun ei juurikaan ruokaile ulkona, ei meininki eroa paljoa Suomesta. Perusvarovaisuus ja epäluulo on ihan tervettä, mutta sama pätee myös kotimaahan. Ruokafriikkinä olin lähinnä innoissani kaikista löydöksistä, ja todella yllättynyt tarjonnan paljoudesta. Harmitti kyllä palata Suomeen tuttujen ja tylsien gluteenittomien tuotteiden pariin! Millon me saadaan oikeita croissanteja? Ja Crepes-paikan vuoksi voisin harkita Barcelonaan muuttamista… Reissaamisen ja ruokailun teki jouhevaksi myös se, että meitä oli kaksi keliaakikkoa liikkeellä. Ei tarvinnut kokea olevansa aina se ongelmatapaus ja nirsoilija, kun molemmilla oli samat huolet. Siispä jos joku empii reilireissuun lähtemistä ruokaongelmien vuoksi, ei kannata!
No comments yet. Share your valuable opinion and comment!
You must be logged in to post a comment. If you do not have a user account, please register. It's fast and free! If you have already registered, please log in at the top right menu.
Notice that anyone can add any kind of content into service. Also all advertised products are not gluten-free. Administrator is not responsible and you take full responsibility what you eat. If you notice vandalism or contents that include gluten, please notify the admistrator.