Ira 57 viestejä – 28.8.2009 16:16
moi! minua kiinnostaa sellainen, että onko teillä muilla vaihtunut kaverit ja tai tuttavat ja ystävät kun saitte keliakian? minulla on tässä kaksi kaveria jäänyt historiaan. toinen mun omasta halusta ja toinen ikäänkuin unohti minut "kun on aina niin vaikeeta miettiä mitä ja minne voi mennä kun olen niin sairas ja herkkä". eli hän sitten menee omia menojaan tänäpäivänä ilman minua. pidin kovasti hänestä joten sääli että yhteydenpito loppui. joitakin kertoja koittelin soitella jne, mutta hyytyi koko ystävyys.
toinen hyvä kaveri jäi omasta halustani, kun lähinnä suutuin hänelle hänen itsekkyydestään. eli esim olimme menossa ruotsiin kylään hänen tuttaville ja hän erittäin pätevästi kertoi tietävänsä paikkoja ja jne että mennään ostamaan kaupasta ruokaa mulle ( tarkoituksena oli mennä puistoon piknikille). no niinhän siinä sitten kävi, että silloin 7 vuotta sitten yksikään kahvila missä käytiin ei ollut mitään gluteenitonta ja ystäväni silloin onnistui kierrättämään meidät aivan ihme paikosta , joten ei ollut mitään ruokakauppaa lähimaillakaan. aloin siinä sitten jo marisemaan ja olemaan huonovointinen ( kahvia 3 kuppia aamupalaksi),josta sain ystäväni ja hänen uuden poikakaverin mulkoiluja osakseni ja kuulin kuinka tämä uusi poikakaveri sanoi, että ei jaksa kuunnella kun marisen kaikesta. NIIN kun on syömättä alkaa tulee huono olo ja alkaa suututtaan. sehän on se meidän perustarve tuo syöminen....muut tulee perästä kuten Tukholman arkkitehtuurin ihailu
joo ei paljoakaan jaksanut kiinnostaa tuollaiset nälän kurjimuksessa. näitä sitten sattui useaminkin ja sitten päätin lopettaa yhteyden pidon. suutuin siis tyypille.miten teillä muilla? hyväksyttekö ja nieletteko, jos teitä kohdellaan huonosti?
Niin nykyiset ystävät pitää hyvin huolen mitä voin syödä. Menevät kysymään ilman minua vaikka kokilta. joskus oikein huvittaa, kun näin holhoavat
ja olen todella iloinen siitä!
Suviih 629 viestejä – 29.8.2009 08:36
Olin vasta 8 v. kun keliakia todettiin ja kavereita nyt ei varsinaisesti mennyt vaihtoon, mutta yhden luokkakaverin synttäreille minua ei keliakian toteamisen jälkeen enää kutsuttu, koska "minulle olisi niin hankala järjestää tarjottavaa" kaverin äidin mielestä (ja kaveri vielä kertoi tämän minulle...). Yllättävää kyllä muiden kavereiden äidit onnistuivat aina järjestämään tarjottavaa minullekin.Gluteenittomia leivontaohjeita: http://www.gluteenitontaleivontaa.fi
Blogin Facebook-sivut:
https://www.facebook.com/gluteenitontaleivontaa
Viveka 127 viestejä – 29.8.2009 20:14
Ei ole kavereita tippunut lähipiiristäni keliakian vuoksi. Mutta jos näin kävisi, saisivat kyllä rauhassa olla olematta ystäviäni. Mielestäni eivät silloin olisi olleet todellisia ystäviä.
Alkuun kyllä huomasin, että ruokakutsut tuntuivat aina olevan vain meillä. Muilla vain kahviteltiin. Mutta taisi olla vain alkuhämmästystä. Tilanne normalisoitui pian. Valistuksen ja selvittelyn jälkeen kaikki huomasimme, että ei se gluteeniton kokkaus niin vaikeaa olekaan.
~ Gluten-free personality since 2004 ~
Kiipuli 90 viestejä – 29.8.2009 21:04
Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia kuin ekalla kirjoittajalla. Ymmärrän hyvin että meni kaveri vaihtoon. Kyllä se vaan niin on että jos on "ruokavammasia" mukana, siis ihan oikeiasti vaivaisia ei vaan mitään nörppijöitä, niin ne saavat päättää siihen mihin mennään syömään vai mennäänkö...
Jezu Ylläpitäjä – 31.8.2009 18:06
Onneksi omat kaverit on olleet varsin ymmärtäväisiä ja kaikki jotka tietävät vaivastani, hyväksyvät kyllä ravintolavalinnat minun tarpeideni mukaan.Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07
Ira 57 viestejä – 31.8.2009 19:37
täytyy sanoa, kun lapsi joutuu eriarvoiseen asemaan keliakian takia, on kyllä siis niin brutaalia. Mulla nousee aina sympatiat kun kuulen, että lapsella on keliakia. Olenkin kutsunut puolituttuja joskus meille kahville, kun heillä on keliakiaa sairastavia lapsia, että saavat syödä meillä rauhassa.
keliaiti 36 viestejä – 31.8.2009 23:05
Ei niinkään kaverit vaihtoon, mutta sukulaiset kylläkin Ei nyt ihan, mutta sen verran, että keliaakikko lasta ei pyydetä enää mummolaan esim. yökylään. "Vieroksuminen" alkoi keliakiadiagnoosin jälkeen. Usein kuulee, että "eihän tuo raukka saa syödä mitään"
Tallulah 476 viestejä – 21.10.2009 13:30
Omia kokemuksia ei ole, eikä tuollaiset ääliöt kauaa kavereitani olisikaan (ja huolehdin itse ruokavaliostani). Lähipiiristä on kyllä kokemus että yhden läheisen eräät sukulaiset eivät huomioi keliakiaa millään tavoin, ja sitten valittavat kun toinen ei tule käymään. Duh... Miten vaikeaa on ostaa leipäpaketti pakastimeen?
Mutta en IKINÄ niele huonoa kohtelua keneltäkään. Kuka sitten mun puoliani pitää jos en minä?
Tule mukaan keliaakikoiden omaan yhteisöön Glu.fi:hin – täysin ilmaiseksi!
Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat ottaa osaa keskusteluun. Jos sinulla ei ole vielä omaa käyttäjätunnusta, ole hyvä ja rekisteröidy. Se on nopeaa ja ilmaista! Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään oikean yläkulman valikosta.
Huomaa, että kuka tahansa voi lisätä palveluun millaista sisältöä tahansa. Myöskään kaikki mainoksissa olevat tuotteet eivät ole gluteenittomia. Ylläpitäjä ei voi vastata sisällön oikeellisuudesta ja olet aina itse vastuussa siitä mitä suuhusi laitat. Jos huomaat ilkivaltaa tai gluteenipitoisia sisältöjä, ilmoita siitä ylläpitäjälle.