Kuinka kauan teillä meni keliakian hyväksymiseen?

Kari 364 viestejä – 26.5.2009 19:36

Siukku13, juttuhan on kai niin, että mikäli sattuisi löytymään osteoporoosi tai sen lievempi muoto, kyseessä olisi kuitenkin luukato. Se ei ole kenellekään hyvä, sillä luu voi satunnaisessa paikassa pettää ilman sen kummempaa syytä. Ehkä jäätiköllä kaatuminen ja jostakin luusta vaan "poks". Luukatoa voi hoitaa, kyllä. Mutta se tarttee aloittaa lääkärin vastaanoton kautta. Se ei ole mitään maalaisjärjellä tekoa enää, puhtaasti lääketiedettä.

Mittausta kai voi pyytää lääkäriltä..joo, pyydä. Minä pääsin vapaaehtoisena kutsuttuna. Luukadosta tuolloin ei mitään aavistusta. Onneks menin. Suosittelen sinullekin. Ja hyvä juttu sitten, jos ei mitään luukatoon viittaavaa löydykään.

Mä en mitenkään halua pelotella sinua, tuo on vain mun läpikäymää tarinaa, ja onneksi löytyi keliakia. Riippuu myös sinun iästä. Nuorella iällä kelikia ehtinyt jyllätä vähemmän aikaa kuin iäkkäämmällä. Mulle esim mittarissa 52v ..ja ei onneks luuvaurioita.

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Kari 364 viestejä – 26.5.2009 19:56

Siukku13, sen vielä lisäisin, että hemoglobiini mulla oli sitkeästi alhaalla 130 kieppeissä. Gluteenittoman aloitettua korjautui normaaliksi yli 140. Saattaisi olla ensi juttu tarkistaa

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Mainos

Reetta  719 viestejä – 26.5.2009 21:13

Joo, meni tosi pitkään... Kun ei koskaan ollut minkäänlaisia mahaoireita. Ja tuotevalikoima oli mitä oli.
Luuntiheysmittauksesta laitanpa minäkin. Käypä hoidon laajemmassa versiossa on lista tilanteista, joissa luuntiheysmittaus olisi suositeltava ja sieltä listalta löytyy ruuansulatuselinten tauteja, keliakia, Crohnin tauti jne. Varmaan ainakin silloin, jos on epäiltävissä, että keliakia on ollut oireettomana kropassa jo pidempään, kannattanee kysellä lähetettä luuntiheysmittaukseen. Parempihan se olisi todeta se osteopenia/osteoporoosi ennenkuin tulee noita luunmurtumia. Itsellä kun on kokemusta särkyneistä luistakin eli olkavarsi poikki noin puoli vuotta sitten. Onneksi vain olkavarsi, koska olisi voinut mennä reisiluu tai selkäranka. Yhdellä kädellä nyt jotenkin pystyy toimimaan. Ei ole tarkoitus pelotella ketään. Lääkehoidolla luun heikkenemisen voi kuitenkin pysäyttää ja jopa parantaa luuntiheyttä. Lähetteen kirjoitti työterveyslääkäri melkeinpä pyytämättä. Yhdistelmä keliakia ja luunmurtuma riitti hänelle.
Luuntiheysmittauksessa tutkittava "skannataan" lantion ja reisien kohdalta. Ennen tutkimusta mitataan pituus (onko painunut kasaan) sekä paino. Itsellä pituus oli sama kuin aikoinaan nuorena likkana.

josefa 2 viestejä – 27.5.2009 11:45

Minulla todettiin keliakia n. 10 vuotta sitten.Alkuun oli hankalaa ,mutta kaikeen oppii ja sopeutuu kun on pakko.Kotona,lähisuvun ja tuttavien kanssa ei ole mitään ongelmia, mutta muualla liikkuessa tulee välillä ongelmia ja suoraan sanoen välillä jurppii.Jotkut suhtautuvat keliakiaan kuin se olisi tahallaan hankalaksi heittäytymistä eivätkä ymmärrä että noudatan ruokavaliotani 100%.Ruisleipä on ainut asia jota tekisi kovasti mieli (tykkäsin kovasti ennen keliakian toteamista),eivätkä tattarileivät täysin korvaa ruisleipää vaikka hyviä ovatkin.Muuten kyllä kaikenlaista hyvää syötävää löytyy runsain mitoin.

Reetta  719 viestejä – 27.5.2009 21:40

Lisäyksenä ja selvennyksenä eiliseen, että osteoporoosi/penia ei haittaa mahdollisen luunmurtuman paranemista ja luutumista. Oma olkavartenikin parantui kutakuinkin ennalleen. Yksikätisyyttä kesti kolme viikkoa ja sitten vielä pari viikkoa meni puolitoistakätisenä. Työkunto (toimisto) palautui reilussa kuudessa viikossa. Terveys on arvossaan taas.

Kari 364 viestejä – 27.5.2009 23:59

Tuohon otsikon kysymykseen; Olin tyytyväinen kun sain tietää niinsanotusti terveysraporttini. Tiedän, mihin keskittyä ja "laittaa paukkuja". Sen tutkimuksen jälkeen asenne on, että tutkitutan mieluummin enemmän kuin vähemmän. Tieto lisää tuskaa, mutta voihan käydä niinkin, että jokin tosi paha saadaan riittävän ajoissa kiinni ja hoitoon. Hyvänä asiana - olen tainnut sanoakin jo, mutta kun olo on oikein hyvä

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Raili 19 viestejä – 29.5.2009 12:44

Kyllä oli alussa hankalaa joo ja pitkään! Tsemppiä vaan sinne ja muillekin.

Itselleni tärkein oivallus alussa oli, että jos jättää leivät pois, pitää jostakin saada kuitua tilalle. Pavut, linssit ja herneet löysivät tien ruokavaliooni vasta myöhemmin. Sitä ennen tuli ravitsemusterapeutille ihmeteltyä, että miksi on koko ajan nälkä...

Mutta karppaaminen se vasta onkin helpottanut elämää! Voi unohtaa viljat vaikka kokonaan jos ei tee mieli allöjä gluteenittomia syödä.

Mainos

Raili 19 viestejä – 29.5.2009 15:22

Niin ja hyväksyminen oli helppoa, kas kun ne karseat kivut loppuivat kokonaan eivätkä ole palanneet. Hyväksyminen voisi olla vaikeampaa jos olis ollut oireettomampi sairaus? Luontaisesti gluteenittoman dieetin aloittamisen jälkeen olo on ollut muutenkin terveempi ja jaksavampi kaikin puolin, iho on hehkeä kuin mikä ja onhan sitä painoakin tullut hiukan lisää, En ikupäivänä vaihtais siihen entiseen olotilaan - en vaikka saisin luvan syödä siitä hyvästä kilokaupalla ruisleipää! =D

aspja 22 viestejä – 6.7.2009 23:51

Minäkin hyväksyin keliakiani heti. Olinhan jo kokeillut gluteenitonta ruokavaliota ennen diagnoosia, kun olin niin hirvittävän huonovointinen. Aattelin silloin, että jotain tarttee varmaan tehdä ja jätin maidon ja gluteenin.

Kun diagnoosin sitten sai niin kutsuin vanhemmat kylään ja tyhjensit kaapit kaikesta tavallisesta ruoasta ja niin lähtivät tyytyväisinä kahden kauppakassin kanssa; tiosen täynnä pakasteita ja toinen täynnä kuivatavaraa.

En ole kokenut ruokavaliota kovin työlääksi, kun tietää mitä kaupoita saa ostaa. Eikä mitää hirveitä mielitekoja ole ollut.

Kari 364 viestejä – 7.7.2009 00:05

Mistä muuten tiesit aiheen "gluteeniton"? Saattaa kuulostaa tyhmältä kysymykseltä, mutta mulle ihan uus sana ennen näitä lekuri-tapaamisia..

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Viveka 127 viestejä – 11.7.2009 09:02

Luulin hyväksyneeni keliakian, mutta matkalla iski todellinen potutus. Olen aina ollut hyvä pitämään nälän loitolla, joten Usan-matkallani koin karun näläntunteen moneen kertaan, kun ei aina ollut vaihtoehtona kuin köykäinen salaatti. Tosin samaisella reissulla tuli myös mukavia yllätyksiä. Löysin ihanaa gluteenitonta leipää luontaistuotekaupasta ja niitä jättikokoisia keksejä gluteenittomina huoltoasemalta!

~ Gluten-free personality since 2004 ~

Jezu  Ylläpitäjä – 11.7.2009 14:23

Viveka kirjoitti:
Luulin hyväksyneeni keliakian, mutta matkalla iski todellinen potutus. Olen aina ollut hyvä pitämään nälän loitolla, joten Usan-matkallani koin karun näläntunteen moneen kertaan, kun ei aina ollut vaihtoehtona kuin köykäinen salaatti. Tosin samaisella reissulla tuli myös mukavia yllätyksiä. Löysin ihanaa gluteenitonta leipää luontaistuotekaupasta ja niitä jättikokoisia keksejä gluteenittomina huoltoasemalta!

Keliaakikko vm. -07 / Celiac since -07

Mainos

Anni 35 viestejä – 5.8.2009 10:36

Itse en ole keliaakikko, vaan vanhin lapsista on. Meillä on "sukurasite" takana, oma siskoni ja veljeni on keliaakikkoja, samoin mieheni toinen veli.
Siskollani keliakia on ollut jo 30v, veljelläni n. 20v. Mieheni veljellä myös todettu jo varmaan 30v sitten mutta hän ei noudata gluteenitonta ruokavaliota. Ei ole noudattanut koskaan. Alkuun heillä kuulemma tehtiin leipää ja ruoat "oikein" mutta koska ne eivät maistuneet niin hän palasi normaaliin ruokaan. Siitä varmaan johtuu että nyt on ollut kiven takana oppiminen siihen että meillä sitä ruokavaliota noudatetaan.
Tyttärellä keliakia todettiin kun hän oli siirtymässä yläasteelle. Vähän pelkäsin miten käy, ollaan murrosiässä ja vielä siirtyminen toiseen kouluun. Mutta koska keliakia oli jo ennestään niin tuttu asia myös tyttärelle, ei mitään ongelmia ollut. Alkuun hän pahoitti mielensä kun ei aina saanut samoja tarjoiluja kuin me toiset, mutta se meni pian ohi. Ruokavalio on pitänyt hyvin, hän on osannut alusta lähtien itse huolehtia syömisistään. Ja pakko on ollut oppia, ei me vanhemmat joka hetki voida olla enää sen ikäistä vahtimassa

Tepa 20 viestejä – 5.8.2009 18:00

Hyväksyin keliakian heti kun sain siitä tietää... Varmaan siksi kun yritän aina muutenkin kaikestä löytää sen positiivisen puolen... Tässäkin, löytyi nyt vihdoin syy miksi hemoglobiini oli 87 ja ollut varmaan koko ikäni alle sadan. Ja muutenkin, jos on jokin sairaus niin minusta on vaan hyvä mitä nopeammin ne huomataan että osataan sitten alkaa hoitaa niitä.

Sitä kaikki tuttavani ja ravitsemusterapeuttikin alkuun ihmetteli kun olin itse selvitellyt keliakialiiton sivuilta sekä tädiltäni jolla myös keliakia, mitä jatkossa saa syödä ja mitä ei. Ja jotenkin että miten minulla nyt voi niin positiivinen asenne olla jne.

Eihän siinä ole vaihtoehtoja, ruokavaliota noudatettava ketutti tai ei. Itse vaan pääsee paljon vähemmällä mitä nopeammin hyväksyy keliakian.

Menihän siinä varmaan ensimmäiset puoli vuotta opetellessa että alkoi tottua keliakiaan ja silloin se alkoi tuntua jo ns. tavalliselta asialta...

Vieläkin harmittaa monet kerrat kaikenmaailman ruisleivät! Ja monta muuta mitä joskus tekisi mieli syödä, mutta kun ei voi niin ei auta kuin tyytyä siihen että meillä ns. nykyisillä keliaakikoilla on todella isot valikoimat kaupoissa jos ajattelee miten joskus vaikka 10-20 vuotta sitten on ollut.
Eli positiivinen ajattelu vaan kehiin niin kaikesta selviää!!!

hanne 7 viestejä – 10.8.2009 23:20

Minulla on samanlainen asenne kuin Tepalla, eli positiivisesti ajattelemaan mitä kaikkea SAA syödä eikä mitä kaikkea EI SAA syödä.
Muutin pari viikkoa diagnoosini jälkeen Sveitsiin, jossa gluteenittomuus on melkolailla vaikeampaa kuin täällä Suomessa. En siis ehtinyt tutustua suomalaiseen gluteenittomien tuotteiden valikoimaan, vaan ryhdyin innolla tutkimaan mitä kaikkea Sveitsistä saa. Pärjäsin vuoden sillä mitä sieltä sai, joten totuin aika vähään. Olin siis Suomeen palattuani enemmän kuin ihmeissäni ja ihastuksissani kaikista ihanista gluteenittomista tuotteista ja siitä miten helppoa ravintoloissa oli asioida.
En senkään jälkeen ole antanut keliakian haitata matkustelua tai ulkomailla asumista, olen tehnyt pitkiäkin matkoja ja aina olen saanut jotain syötävää. Asuin jopa reilun pari vuotta Kiinassa, jossa gluteenitonta jauhoa ja pastaa sai vain sitä sinne itse matkalaukussa kantamalla. Ulkomailta keräämäni kokemuksen myötä olen osannut arvostaa enemmän ja enemmän Suomen tilannetta, siksi välillä ärsyttää suomalaisten keliaakikkojen valitus siitä kun ei saa syödä mitään, kun kuitenkin lähes jokaisesta kaupasta saa jotain gluteenitonta leipää, pastaa, keksiä yms ja suurimmassa osassa on vaikka kuinka paljon vaihtoehtoja. Hyvin monella keliaakikolla asiat on aika paljon huonommin.

hellu-hellu 2 viestejä – 14.8.2009 04:17

Noniin, 8kk gluteenittomana "ruokavammasena" ja siis hyvin menee. Kirjottelinkin pari päivää sen jälkeen tähän ketjuun kun alotin gluteenittoman elämän. Siis yllättävän helppoa ollu, kuin tosiaan pitää mielen positiivisena. Koitan ajatella tämän esimerkiksi ikuisena jojolaihduttelijana hyvänä hommana, koska ei enää ole sitä hiilarikoukkua.

Käväsin tuossa maaliskuussa NYCissä lomailemassa ja siellä meinas kiukkuraivarit iskeä kun oltiin koko päivä kävelty manhattania etsien jotakin tiettyä (googlesta) pizzapaikkaa josta saisi gluteenitonta pizzaa. Mutta eeeeeeeihän siellä sitten oltu kuultukkaan "what, gluten free?? what is that?" Siinä vaiheessa ei naurattanut. Onneksi seuraavana päivänä löytyi toinen "Mozzarelli´s" -pizzapaikka, josta sai gluteenitonta pizzaa ja monenlaisia vielä. Ja sieltä sai gluteenittomia pikkuleipiä ja kakkuja. Mums. Siitä tulikin ykköskohteeni. Ja muuten hoidin aamupalapuolen ihan hedelmillä kauppojen "puffet tiskeiltä", niihin jäinkin sitten tosissaan koukkuun...
mcdonaldsissakin oltiin huuli pyöreinä, että "what is gluten free?" siis eiks niillä oo mitään koulutusta?
Ahhahaa, mutta oireilihan mun vatta sieläkin vaihtelevasti, koska söin myös sushia useesti take awaynä... luin paketin huolellisesti, et jes ei vehnää. no sitten tokalla viikolla kattelin myös sen samperin soijasoossipussin kylkeen, "nojaa, jännästi vehnäjauhoa tässä"
Olin vaan luottanu siihen take away -paketin selostukseen vaikka se vehnäjauhoinen soijapussi oli siin sisäl. Iteki on kyl välil niin pönttö. Oh well, oon oppin läksyni tällästen mokien kautta.

Suomessa asiat ovat tosiaan hyvin. Nyt olisi taas mentävä ravitsemusterapeutille, nimittäin pitäs siirtyä luontaisesti gluteenittomaan. Kai se sitten tässä konkurssissa menee

Sitten vielä pikkupurnailua. Oikeastaan tämä ei ole tietämättömyyttä niinkään, kuin ajattelemattomuutta. Mutta työpaikallani on oikeasti lähes joka päivä jotain raparperipiirakkaa, juustokakkua, keksejä, lakuja... no se nyt sinällänsä ei häiritse, mutta kuin niitten vehnäleipien ja -juttujen kanssa murustellaan koko pöytä. Myös jos tuon kakkua joka on gluteeniton, saattaa joku ottaa normimustikkapiirakkaa samalla kakkulapiolla ja mie katon tätä tapahtumaa ajattelen vaan että "nooooooooooou, älä raiskaa mun kakkua!" ja puren hammasta. Tai että yhteisien leipäsärvintejn päälle laitetaan leipiä ym. tällästä asioita mitä normi ihmisten ei tarvi ajatella.

Ainiin, ja sellanen hölmö tapaus kävi eräänä krapulapäivänä(noin 2kk dg:stä) etää tilattiin kämppisten kanssa kaameen nälissämme kotipizzasta pizzat, ja mie tietty intopinkeenä saamassa ekaa kertaa pizzaa kahtee kuukauteen. No isken sen laatikon sitte siihen nappituolille,(oli muuten ihan törkeeeeee nälkä!!) ja isken haarukan ja veitsen siihen kiinni... kas ollakkaan ku se pizza,ihana ihana tuplajuustoinen mähmä-pizza, lentää siinä hötäkässä väärinpäin lattialle. Ei muuten naurattanu sitte yhtään, tippa tuli linssiin. Katson kämppiksiä ku ne huulta purren yrittää pidättää nauruaan(no tilanne oli koominen näin jälkeenpäin aatellen), muttei ne voinu revetä koska sit oisin ihan täysin purskahtanu itkuun. Onneks noi "sopeutumisvaikeusajat" on ohi, ettei ota ota ruokapuolta enään noin tunteella
Sain, muuten sen pizzan sit syötyy, mitä nyt täytteet jäi lattiaan.

Kestämistä kaikille. Jakakaa muutkin hölmöjä kokemuksianne. :P

Kari 364 viestejä – 17.8.2009 01:03

Tepa, sulla taitaa olla aikalailla sama asenne kin mulla. Tiedän oman diagnoosin ja noudatan kyllä aika piirun tarkasti, että sallittuja laitan suuhun. Ja 2 tölkkiä Kukko-olutta päivässä max. Mun motiivina syödä "kunnolla" on osteoporoosilöydös vuosi sitten. Ihan mielenkiinnolla odotoa syyskuun tähystystä ja luutiheysmittausta. Ei oo aikeissa leikkiä osteoporoosin kanssa

Olin tänään läheisen ala-asteen siis koulu tapahtumassa. Thaimaalainen rouva tarjoili riisikääröja, vihannesta ja jauhelihaa, kaikki gluteenitonta. Oli hyvä lounas.

Mainos

hanne 7 viestejä – 17.8.2009 11:58

hellu-hellu kirjoitti:

Ahhahaa, mutta oireilihan mun vatta sieläkin vaihtelevasti, koska söin myös sushia useesti take awaynä... luin paketin huolellisesti, et jes ei vehnää. no sitten tokalla viikolla kattelin myös sen samperin soijasoossipussin kylkeen, "nojaa, jännästi vehnäjauhoa tässä"
Olin vaan luottanu siihen take away -paketin selostukseen vaikka se vehnäjauhoinen soijapussi oli siin sisäl. Iteki on kyl välil niin pönttö. Oh well, oon oppin läksyni tällästen mokien kautta.

lehti 19 viestejä – 17.8.2009 20:40

Sitten vielä pikkupurnailua. Oikeastaan tämä ei ole tietämättömyyttä niinkään, kuin ajattelemattomuutta. Mutta työpaikallani on oikeasti lähes joka päivä jotain raparperipiirakkaa, juustokakkua, keksejä, lakuja... no se nyt sinällänsä ei häiritse, mutta kuin niitten vehnäleipien ja -juttujen kanssa murustellaan koko pöytä. Myös jos tuon kakkua joka on gluteeniton, saattaa joku ottaa normimustikkapiirakkaa samalla kakkulapiolla ja mie katon tätä tapahtumaa ajattelen vaan että "nooooooooooou, älä raiskaa mun kakkua!" ja puren hammasta. Tai että yhteisien leipäsärvintejn päälle laitetaan leipiä ym. tällästä asioita mitä normi ihmisten ei tarvi ajatella
Olen samaa mieltä.Vituttaa ihan oikeesti kun ihmiset kahmii samalla lusikalla kaikki laatikot ruokapöydässä. Mä en enää katsele tollasta sanon nykyään aika pahasti,koska se on kyllä mun terveydestä kiinni ruuan puhtaus.
Eniten ottaa päähän ne jotka syö kaiken mitä on esillä. Kerran yksissä juhlissa pääsin gluteenittomien kuppien äärelle viimesenä, arvaas oliko mitään tällasten ihmisten jäljiltä.Täytyy maistaa vaikka siinä lukisi että diabetes tai gluteeniton.Nykyään jos menen kylään syön kotona kunnolla ennen juhlia ei ainakaa tarvitse olla nälissään , pettynyt ehkä.
Töissä en uskalla enää syödä kun emäntä puhuu luteenittomasta ja laktoosittomasta ,ihmekkös jos asiat menee sekaisin kun enalkaakin samalla kirjaimella.
muuten olen pärjännyt ihan hyvin kohta kakskyt vuotta tällä dietillä.Voin silloin aikanaan niin huonosti, mulla oli mm. suu täysi haavoja ja syöminen oli erittäin vaikeaa.hemoglobiini oli 95. Heti dieetin alettua se nousi normaali lukemiin.

KattiMatikka 271 viestejä – 17.8.2009 21:50

Eikku 25 viestejä – 17.9.2009 19:05

Mulla meni vuosi, ennen kuin totuin gluteenittomaan makuun. Ekana söin gluteenittoman patongin ja itkin, että jos tää on patonki, niin mä oon Elvis!
Sitte söin tummia leipiä, enkä niitä oikeen koskaan enää oo voinu syödä. Vaaleet sämpylät ja jyväpaahtoleivät on nykyään "hyviä".

Juulin 187 viestejä – 5.12.2012 07:58

Olen nyt puoli vuotta ollut viljavammainen, eikä on mennyt kaamean nopsaan eikä diagnoosi tullut yllätyksenä kun samaa epäiltiin joskus 2009/2010, mutta gastroskopiaa minulle ei tuolloin määrätty. Joten olin ollut gluteenittomalla jo jonkin aikaa ja ottanut asiasta selvää.
Vaikea sanoa hyväksynkö tätä sairautta koskaan, mutta vaihtoehtojakaan ei ole. Pakko vaan pitää ruokavalio jos haluaa pitää terveyden ja terveys menee aika lailla kaiken edelle minulla.

Mainos

Katie 17 viestejä – 5.12.2012 11:07

Minulla todettiin keliakia melkein 7 vuotta sitten. Kyllähän siihen tottumiseen varmaan pari vuotta vähintään meni, ja edelleen on ikävä joitain asioita joita tässä on jo mainittukin, kuten ruisleipää ja mämmiä.

Koska olin vielä alaikäinen ja asuin vanhempieni kanssa diagnoosin aikaan, äitini suhtautuminen auttoi asiaa erittäin paljon. Olin itse murheen murtama kun en voinut enää syödä sitä ja tätä, ja kaverien kanssa hengailukin muuttui hankalammaksi, mutta äiti jaksoi olla optimisti ja sanoi, että kaikki toimii kun se laitetaan toimimaan, ja että paljon huonomminkin voisi olla. Näinhän se on, ja sen pahimman shokin yli päästyä asiat muuttuivat pikku hiljaa valoisammiksi minullekin.

Edit: Lisäyksenä vielä, että minulla ei ole koskaan ollut keliakiaan liittyviä oireita vaan se löydettiin sattumalta laktoosi-intoleranssitestauksen yhteydessä, sen takia oli ehkä vielä tavallistakin vaikeampaa tottua ajatukseen. On varmasti helpompaa hyväksyä asia jos dieetti tuo oikeasti avun pahaan oloon, kuin jos se vain annetaan noudatettavaksi "ilman syytä"!

Juulin 187 viestejä – 6.12.2012 08:16

Itselläni keliakia oli oireeton, refluksi, jonka vuoksi gastroskopiaan menin, voi olla oire keliakiasta mutta myös niin monesta muustakin syystä. Turvotus vatsassa on laskenut todella paljon ja tuntuu, että ainakin puoli vaatekokoa on kadonnut uuden ruokavalion myötä, mutta turvotuksen lisäksi muita oireita ei ole.

Marianne82 27 viestejä – 7.12.2012 20:40

Kohta tulee vuosi siitä, kun minulla todettiin keliakia. Aluksi olin helpottunut, kun oireille vihdoin löytyi syy ja oloni parani melko nopeasti. Edelleen kuitenkin kaipaan esim. Ruisleipää ja olen välillä todella tuskastunut jatkuvasta ainesosien "kyttäämisestä". Joskus tekisi mieli unohtaa koko sairaus ja syödä mitä huvittaa, mutta minä en voi. Olo on aivan kamala, jos saan pienenkin määrän gluteenia, näin on joskus käynyt vahingossa. Olen joskus kateellinen kaikille, jotka voivat syödä mitä vain.

Työpaikallani on välillä tapana, että juodaan yhdessä kahvit ja syödään pullat tai viinerit. Minulle ei koskaan tilata mitään, ja katselen sitten vierestä kun muut syövät. Kaappiin on varattu kyllä paketti näkkileipää nimelläni, mutta nekin joku on syönyt.

Kaikesta huolimatta olen iloinen, kun ei tarvitse syödä lääkkeitä. Riittää kun noudattaa ruokavaliota, ja ilokseni olen huomannut, että gluteenittomia tuotteita alkaa olla jo melko paljon, ja olen itsekin innostunut leipomaan. Uskon, että pikkuhiljaa alan olla sinut tämän sairauden kanssa, vaikka "heikkoja hetkiä" joskus tuleekin.